26. lokakuuta 2024

Jamie Ford: Hotelli Panama


Kirjan kansikuva.

Sanana Hotelli Panama herättää positiivisia mielikuvia auringosta ja lämmöstä, mutta tässä kirjassa aurinko ja lämpö ovat kaukana. Nyt ollaan sotavuosien äärellä.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Yhdysvaltoihin Seattlen kaupunkiin, sen kiinalaiskaupunginosaan sekä japanilaisten asuttamaan Nihonmachiin eli japanilaiskaupunginosaan. Näiden kahden korttelin välissä sijaitsee hotelli Panama.


Vanha Henry Lee seurasi lumoutuneena hotelli Panaman ympärillä käyvää kuhinaa. (...) Hotelli seisoi puristuksissa Kiinan ja Japanin ikivanhan konfliktin etuvartioasemien välissä, ja sen asukkaat puhuivat harvoin keskenään, vaikka heidän yhdysvaltalaissyntyiset lapsensa leikkivät yhdessä kuurupiiloa kaduilla. Hotelli oli aina ollut täydellinen maamerkki. Täydellinen tapaamispaikka - jossa Henry oli kerran tavannut elämänsä rakkauden.


On vuosi 1942 ja toinen maailmansota on parhaillaan käynnissä. Japanilaiset ovat pommittaneet Yhdysvaltain laivastotukikohtaa Pearl Harborissa, jonka seurauksena Yhdysvallat liittyy mukaan taisteluun liittoutuneiden puolelle. Pearl Harborin pommituksen jälkeen Kiina julistaa virallisesti sodan Japania vastaan.

Jamie Fordin Hotelli Panama kertoo kuvitteellisen tarinan amerikankiinalaisesta Henrysta, joka ystävystyy toisen maailmansodan aikana japanilaisen Keikon kanssa. Ystävyydestä alkaa kielletty rakkaus, jota kaikki eivät hyväksy. 

Jamie Ford on saanut herätettyä Seattlen sotavuosien 1942 - 1945 tapahtumat hienosti henkiin kirjan sivuille. Oli mukavaa ettei Jamie Ford nostanut toista maailmansotaa kirjan pääaiheeksi vaan kirjoitti sen kulkemaan taustalla kirjan juonen ja tapahtumien mukana. Tarinan keskiössä on Henryn ja Keikon välinen ystävyys, ystävyydestä muodostuva nuori rakkaus sekä ihmisen kohtaaminen ihmisenä.

24. lokakuuta 2024

Puunrunkoa ympäri kirmaten


Kahden oravan kohtaaminen

Kuljen metsänreunaa pitkin, kun huomaan edessäni näkyvässä kuusessa pientä liikettä. Puun oksat heilahtelevat ylös ja alas jonkun hyppiessä oksalta toiselle. Kuusen oksien välistä silmiini osuu ruskean, pörröisen hännän heilahdus.

Orava. 

Huomioni keskittyy oravan väritykseen. Tämä vikkeläjalkainen yksilö ei ole vielä aivan varma talven tulosta ja on sen vuoksi vielä täydessä kesäisessä vaatetuksessaan. Turkki ja pörröinen häntä ovat väriltään täysin ruskeat. 

Orava seisahtuu oksalle ja tuijottaa maahan. Sen silmät ovat havainneet metsästä lähestyvän kulkijan. Seuraan oravan katsetta ja huomaan toisen oravan pomppivan metsän kätköistä kuusen juurelle.

Tämä yksilö näyttää olevan sitä mieltä, että talvi on jo kolkuttelemassa nurkan takana. Se on vaihtanut turkkinsa värin jo kokonaan harmaaksi.

Oravat huomaavat toisensa. 

Viuh! 

Harmaa orava syöksyy sukkelasti puunrunkoa pitkin ylös ruskean oravan luo. Ruskea orava lähtee vinhaa vauhtia kirmaamaan puunrunkoa pitkin alas karkuun, mutta harmaa orava seuraa tiiviisti sen perässä.

Pian osat vaihtuvat ja harmaa orava joutuu ruskean jahtaamaksi. Ne kirmaavat puunrunkoa ympäri ylös ja alas toistensa perässä, pörröiset hännät huiskien.

Seisahdun paikoilleni ja jään katselemaan oravien touhua. 

Jahti loppuu yllättäen, kun oravat huomaavat kaksijalkaisen tarkkailijan. Ne seisahtuvat täysin liikkumattomiksi kuusen oksille ja tuijottavat. Kuulen teräviä naksahduksia ja näen häntien huisketta. Oravat varoittavat muita metsänreunassa kulkevasta ihmisestä.

Päätän olla häiritsemättä oravien puuhia tämän enempää. Hymyillen jatkan matkaani mielessäni hetki sitten näkemäni kahden oravan kohtaaminen. 

19. lokakuuta 2024

Mikä syksyssä on parasta?


Yksinäinen puu usvan keskellä.

Kuluva vuosi on jo ehtinyt lokakuun puoleen väliin asti. Syksyä ei ole enää kauan jäljellä, kun kalenteria käännetään marraskuun puolelle. Pitkä ja kylmä talvi on jälleen saapumassa pohjolaan. 

Mieleni teki istahtaa hetkeksi teekupposen kanssa alas pohtimaan, mikä syksyssä on parasta. Vietettyäni teekupposen mittaisen hetken ajatuksieni syövereissä, sain kirjoitettua ylös viisi ensimmäisenä mieleeni tullutta asiaa. 

Tänään haluaisin jakaa pohdintani tulokset teille.

Syksyn parhautta


1. Ruska

Nostan ruskan kaikista parhaimmaksi asiaksi. Joka vuosi on kiehtovaa seurata, kuinka puiden lehdet muuttavat muotoaan ja väriään kesän vihreydestä syksyn keltaiseen, ruskeaan ja punaiseen. Lehdet leijailevat tuulen mukana alas ja muodostavat värikästä tilkkutäkkiä muistuttavan maton maanpinnalle.

2. Usva

Aamuinen syksyn usva luo hieman mystisen tunnelman ja maiseman. Katselen usein aikaisin aamulla töihin ajellessani hitaasti horisontissa nousevaa aurinkoa ja sen säteiden värittämää usvan täyteistä maisemaa. 

Kaikkialla on hiljaista; ihmisiä ja eläimiä ei ole vielä liikkeellä. Pikku hiljaa päivän valjetessa usva alkaa haihtua ja maisema herätä henkiin sumuverhojen takaa.

3. Pimeys

Vaikka kesän aurinkoisista illoista pidänkin, pidän ehkä vielä enemmän syksyn pimenevistä illoista. Ulkona saa kävellä rauhassa muiden ihmisten katseilta suojassa ja sisällä ollessa illan hämärtyessä valotusta säätämällä saa luotua kotoisan tunnelman. 

Tykkään todella hämärästä valaistuksesta ja istun usein syys- ja talvi-illat melkein pimeässä talossa vain tunnelmavalot päällä. Jonkun toisen mielestä kotini saattaa olla iltaisin jopa liian pimeä.

4. Muuttolinnut

Ennen talven tuloa seuraan suurella mielenkiinnolla pelloille kokoontuvia ja etelään lentäviä suuria muuttolintujen parvia. Hanhet, kurjet ja joutsenet kokoontuvat yhteen ja nousevat suurina höyhenistä muodostuneina pilvinä taivaalle aloittaen pitkän matkansa kohti etelän lämpöä. Suuret muuttolintujen aurat täyttävät taivaan lintujen säestäessä äänekkäästi matkantekoaan. 

"Nähdään ensi keväänä!", huikkaan ohi lentäville linnuille ja toivotan niille turvallista matkaa. Kevään jälleen koittaessa toivotan muuttolinnut iloiten tervetulleeksi takaisin Suomeen.

5. Vaatetus

Kesän lämmön haihduttua ja ilmojen viilentyessä vaatekaapista saa viimeinkin kaivaa esille lämpöisempää vaatetta. Villapaidat, villasukat, pipot, hanskat, kaulaliinat, pitkät paksut housut, fleecetakit ja ulkoiluun sopivat retkeilyvaatteet saa jälleen pukea päälle. 

Illalla sohvalla istuskellessa voi taas hautautua lämpöisen, paksun viltin alle piiloon villasukat jalassa ja lämmin juoma kädessä lukemaan kirjaa tai katsomaan televisiota. 

Loppusanat

Tässä oli lyhyt listaukseni syksyn parhaista asioista. Nuorempana ajattelin, että ei ole kesää, sen tuomaa auringonpaistetta ja lämpöä parempaa vuodenaikaa. Iän karttuessa olen kuitenkin alkanut arvostaa entistä enemmän Suomen neljää eri vuodenaikaa, ja huomata paremmin niiden mukanaan tuomien vaihteluiden hyviä puolia. 

Enää en odota kauhulla kesän jälkeen nurkan takana koputtelevaa koleaa syksyä ja hyytävää talvea. Nykyään hyvästelen kesän kiitollisena sen suomasta vehreydestä ja otan ilolla vastaan sen jälkeen koittavan syksyn ja kylmän talven. 

Mikä sinusta syksyssä on parasta?

12. lokakuuta 2024

Lukuhetkien juomasuosikit


Käsi pitelee kuksaa, taustalla syksyinen tunturimaisema.

Mukava asento, lämmin juoma ja kirja kädessä. Lukuhetki voi alkaa... Mutta mikä on se lämmin juoma? 

Tässä kevyessä ja mieltä keventävässä kirjoituksessa esittelen suosikkijuomani lukuhetkieni aikana. 

Lukuhetkien juomasuosikit


1. Tee

Kupillinen vihreää tai kofeiinitonta rooibos- teetä on nopeasti valmistuva ja lempeä juoma myöhäisiltojen lukuhetkiin ennen nukkumaanmenoa. En ole huomannut vihreän teen vaikuttavan yöuniini vaan päinvastoin kuuma, mutta hieman karvas juoma tuntuu unettavan vielä enemmän. Jos satun vielä venyttelemään teekupillisen ja lukuhetken jälkeen ennen sänkyyn menoa, laadukkaat yöunet ovat taattu.

2. Kahvi 

Kupponen teetä tai kahvia on itseni mukaan lukien monen lukutoukan klassikkojuomasuosikki. Kahvikupponen terästettynä maidolla ja sokerilla sopii itselleni loistavasti keskipäivän tai varhaisen iltapäivän lukuhetkiin. 

Jos juon kahvia myöhään illalla, huomaan lukuhetken jälkeen makaavani sängyssä kattoon tuijotellen. Rentouttavasta lukuhetkestä huolimatta ajatukset käyvät ylikierroksilla. Kahvin hereillä pitämänä pohdin kaikkea mahdollista avaruuden laajentumisesta kärpästen sielunelämään. 

3. Kaakao

Kuuma kupillinen kaakaota on yksi lempijuomistani varhaisesta syksystä talven viimeisiin hyytäviin henkäyksiin asti. Pidän siitä, kun voin illan pimeydessä sytyttää olohuoneeni lukuvalon luodakseni himmeän hämärän ja syksyisen mystisen tunnelman. 

Lukuhetken seurana sylissä kehräävä kissa sekä kupillinen herkullisen huumaavasti tuoksuvaa kaakaota kruunaavat palautumisen päivän kiireistä. Tunnelmallinen lukuhetki kuuman kaakaokupilliseen ja tarinoiden syövereihin uppoutuen on paras hetki päivässä.  

4. Glögi

Glögi on ehdoton kylmän talven kuuma juomasuosikki. Kulutan glögiä enimmäkseen joulukuun kylminä iltoina juuri ennen joulua. Glögi maistuu myös vuoden vaihteen jälkeen tammi- ja helmikuun hyytävinä talvipäivinä. 

Kuuma kupillinen glögiä antaa aihetta pieniin ilon hetkiin ja toimii lohdutuksena pimeinä talvi-iltoina. Mikäs sen parempaa kuin tarttua kirjaan ja kuumaan kupilliseen glögiä lumen tuiskutessa ikkunan takana!

Loppusanat

Toivon, että tämänkertainen kevyt julkaisu lukuhetkien juomasuosikeistani piristi päivääsi. Mikä on sinun suosikkijuomasi lukuhetkien aikana?

5. lokakuuta 2024

Sateenkaaren päässä odottaa aarre


Värit taivasta vasten

Kuljen hiekkatiellä keskellä kahta suurta peltoa. Sää on jo viilentynyt ja ilmassa on aistittavissa lähestyvän sateen tuntua.

Pian taivaalta alkaa tipahdella pieniä pisaroita, jotka muuttavat olomuotoaan tihkusateeksi. Sade tuntuu jäätävälle, mutta kestää onneksi vain hetken aikaa.

Ohimenneen kuuron jälkeen aurinko tulee taas näkyviin pilvien takaa ja loistaa säteitään juuri sateesta kastuneeseen maisemaan. Pienet pisarat kimaltelevat auringon paisteessa. Peltomaisemaa katsellen jatkan matkaani.

Hetken aikaa kuljettuani nostan ajatuksissani katseeni taivaalle. Silloin huomaan sen; sateenkaari. Ei kirkas, mutta kuitenkin havaittavissa nyt jo sinisen kirkkaalla taivaalla. Vain punaisen ja keltaisen värit näkyvät selvästi taivasta vasten. 

Sateenkaari näyttää päättyvän edessäni näkyvään metsään. Sanotaan, että sateenkaaren päässä odottaa aarre. Kulkiessani mietin, mistä moinen ajatus on mahtanut saada alkunsa. Jos kulkisin edessäni näkyvään metsään ja löytäisin sateenkaaren pään, odottaisiko siellä todellakin arkullinen kultaa?

Hymyilen ja jatkan kulkuani. 

Ehkä aarre itsessään on taivaalla näkyvä sateenkaari.