Kirjoittajan ajatusmaailma luovuuden kuivuessa kokoon
Vapaapäivä.
Otan vierelleni kupillisen teetä ja pientä evästä.
Avaan tietokoneen ja kirjaudun blogiin.
Avaan uuden postauksen ja aloitan kirjoittamisen.
...
Tekstiä ei synny.
Ajatus ei kulje.
Tuijotan tietokoneen ruudulla olevaa tyhjää, valkoista paperia.
"Hengitä syvään. Nenän kautta sisään yks, kaks, kolme. Suun kautta ulos yks, kaks, kolme. Ja uudestaan yks, kaks, kolme. Yks, kaks, kolme."
...
Tekstiä ei synny.
Siemailen teetä.
Syön pientä purtavaa.
Tuijotan mitään näkemättömin silmin ikkunasta ulos kaukaisuuteen.
...
Tekstiä ei synny.
Ei auta.
Pää kumisee tyhjyyttään.
Syvä huokaus...
Kirjaudun blogista ulos ja laitan tietokoneen kiinni.
Huomenna on uusi päivä ja aikaa yrittää uudelleen.
Tuttu tunne! Haluaisi pistää ajatuksia paperille (esim. päiväkirja), mutta ei vaan synny mitään. Kirjablogia pitäessä taas joutu miettimään, mistä löytäisi näkökulman josta kirjoittaa. Sinulla on ollut kivoja erilaisia näkökulmia , tämäkin on.
VastaaPoistaNäinpä. Joskus tekstiä ei vain synny vaikka halua kirjoittamiseen löytyy ja pää tuntuisi olevan täynnä, mitä kiehtovampia ajatuksia ja ideoita. Joskus taas pää kumisee tyhjyyttään eikä uusia näkökulmia synny ankarasta pohdiskelusta huolimatta.
PoistaIhanaa kuulla, että kirjoitukseni ovat olleet mieluisia. Toivon, että ne antavat inspiraatiota ja uusia oivalluksia kirjablogia kirjoittaessasi :)