Tein huhtikuun ensimmäisenä viikonloppuna kulttuurintäyteisen matkan Helsinkiin. Matkan myötä pääsin näkemään Suomen eturivin naisnäyttelijät Suomen Komediateatterin Peacock- näyttämön lavalla.
Komiikan konkarit Miitta Sorvali, Pirjo Heikkilä ja Sanna Stellan nousivat yhdessä Peacock- näyttämön lavalle äitien ja tyttärien välisistä suhteista kertovassa, hulvattoman hauskassa näytelmässä nimeltä Kaikki äitini, kaikki tyttäreni.
 |
| Kuva: Käsiohjelma |
Kaikki äitini, kaikki tyttäreni- näytelmä on dramatisoitu Kodin Kuvalehden lukijoiden lähettämien, omista äiti-tytär- suhteistaan kertovien tarinoiden pohjalta. Kodin Kuvalehden lukijatekstien lisäksi näytelmän aikana kuullaan myös Sorvalin, Heikkilän ja Stellanin kertomia tarinoita omista äideistään.
Kaikki äitini, kaikki tyttäreni- näytelmälle on ehtinyt kertyä ikää jo kaksitoista vuotta sen saatua kantaesityksensä vuonna 2013. Näytelmä kerää edelleen valtavasti yleisöä ja oli lippua ostaessani lähes loppuunmyyty.
Kuluvan kevään aikana Kaikki äitini, kaikki tyttäreni- näytelmä nähdään vielä kaksi kertaa Suomen Komediateatterin Peacock- näyttämöllä. Voit lukea esityksistä lisää Suomen Komediateatterin virallisilta nettisivuilta.
Tunnelmia Kaikki äitini, kaikki tyttäreni- näytelmästä
Saavuin Peacock- näyttämölle noin tunti ennen esityksen alkua. Ehdin kuohuviinilasillista nautiskellessani katsella rauhassa paikalle saapuvaa yleisöä. Yleisö oli varsin naisvaltainen ja se koostui havaintojeni perusteella - kuinkas ollakaan - äideistä ja tyttäristä. Yleisön joukossa oli vain muutamia, yksittäisiä miehiä.
Itse näytelmä imaisi minut heti otteeseensa. Siihen oli sekoitettu mukavassa suhteessa laulun, tarinankerronnan ja stand upin elementtejä. Lyhyitä, mutta verrattoman monipuolisia kohtauksia erilaisista äiti-tytär- suhteista oli mukana runsaasti. Kaikki kolme naisnäyttelijää saivat yhdessä näyteltyjen kohtausten lisäksi omat, tasapuoliset hetkensä yleisön kanssa parrasvalojen loisteessa.
 |
| Kuva: Käsiohjelma |
Vaikka Kaikki äitini, kaikki tyttäreni- näytelmää on esitetty jo kahdentoista vuoden ajan saman näyttelijäporukan kesken, minusta oli ihanaa huomata, että näytelmän esittäminen oli Sorvalille, Heikkilälle ja Stellanille itselleenkin hauska kokemus. Heidän lämmin yhteistyönsä ja ilmeisen hyvä ryhmähenkensä välittyi katsomoon asti.
Käsikirjoitettujen kohtausten sekaan lipsahtanut pieni improvisaatio, näyttelijöiden pokan menettäminen kesken kohtauksen sekä toisilleen nauraminen aiheutti yleisössä valtaisaa riemastusta. Tämä pieni näyttelijöiden ja yleisön kesken yhdessä jaettu naurun hetki toi riemastuttavan lisämausteen mukaan esitykseen.
Nauroin vedet silmissä ja ilonkyyneleet poskia pitkin valuen useaan otteeseen esityksen aikana. Surullisemmat kohtaukset ja tarinat taas vetivät itseni hiljaiseksi, kun mietin, miten moninaisia äitien ja tyttärien väliset suhteet voivatkaan olla. Tarinoiden kuunteleminen ja näytelmän katsominen oli kiehtova kokemus ja silmiä avaava kurkistus erilaisiin äiti-tytär- suhteisiin.
Olen erittäin kiitollinen, kun sain mahdollisuuden nähdä Miitta Sorvalin, Pirjo Heikkilän ja Sanna Stellanin näytelmän. Voisin ehdottomasti käydä katsomassa Kaikki äitini, kaikki tyttäreni- näytelmän vielä uudestaan.
Esitys oli täysi kymppi!
Oletko käynyt katsomassa Kaikki äitini, kaikki tyttäreni- näytelmän? Jos vastasit kyllä, kerro kommenteissa, mitä mieltä olit näytelmästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti