Noriko Morishita: Tyttö ja teeseremonia - 15 oivallusta elämästä

Tyttö ja teeseremonia - 15 oivallusta elämästä on Noriko Morishitan kirjoittama kirja, johon hän on listannut oivalluksia elämästä opiskellessaan teetä. Kirjan kirjoitushetkellä hänen teen opintonsa ovat jatkuneet jo kahdenkymmenenviiden vuoden ajan.

Kirjassa on kaikkiaan 15 kappaletta, jotka etenevät kronologisessa järjestyksessä käsittäen kirjoittajan elämän kaksikymppisestä nuoresta naisesta nelikymppiseksi aikuiseksi naiseksi. Kirjan kaikkien kappaleiden otsikossa kirjoittaja mainitsee asian, jonka hän on teen avulla elämästä oppinut. 

Tämän jälkeen kappaleessa käydään läpi teen harjoituksia, harjoituksissa käytyjä keskusteluja sekä kirjoittajan omaa elämää. Kappaleen loppuun mennessä lukijalle selviää, kuinka tee ja elämästä oivallettu asia nivoutuvat yhteen.

Maailmassa on kahdenlaisia asioita: niitä, jotka ymmärtää heti ja niitä joita ei ymmärrä heti. Heti ymmärrettäviä asioita ei tarvitse kokea kuin kerran. Mutta asiat, joita ei ymmärrä heti, kuten Fellinin La Strada, täytyy läpikäydä yhä uudestaan, kunnes ne vähitellen alkavat jälkikäteen tihkua orastavaksi ymmärrykseksi ja muuttua aivan erilaisiksi. Ja joka kerta, kun ymmärtää jotakin uutta, huomaa, että olikin vain katsellut vain rahtusta kokonaisuudesta.

Tee on sellaista.

Mitä oivalsin luettuani kirjan? Ainakin sen, että teeseremonia ja teen harjoitukset saivat mielessäni aivan uudenlaisen merkityksen. Olin asiasta sen kummempia tietämättä ajatellut, että teeseremonialla tarkoitetaan teenjuomista pienessä hämärässä tilassa ja siinä kaikki. 

Teeseremonia ei kuitenkaan ole vain teenjuontia vaan kyseessä todellakin on taiteen harjoittaminen. Mestariksi tullakseen teeseremonian harjoittajalta vaaditaan useita toistoja ja useamman vuoden harjoittelua, jotta sen harjoittaja todella ymmärtää, mitä on tekemässä.

Vuodenaikojen vaihtuminen, teeseremonian herättämät aistit ja kirjoittajan kesken teen harjoitusten havainnoimat tuntemukset ja elämän oivallukset ovat kiehtovaa luettavaa. Useamman kerran lukiessani tunsin, kuinka jokin lause kosketti ja liikautti jotain sisimmässäni. Lukemastani inspiroituneena havainnoin ympäröivää maailmaa aivan uudella tavalla. 

Aivan samoin kuin teehuone avataan ja suljetaan, myös ihmissydän muuttuu vuodenaikojen mukana. Se avautuu, sulkeutuu ja taas avautuu... Sellainen kierto toistuu kuin hengitys. Tässä maailmassa annetaan arvoa vain positiivisille ja iloisille asioille. Mutta ilman vastakohtaa ei iloakaan olisi olemassa. Syvyyttä syntyy vasta, kun on olemassa molemmat. Kyse ei ole siitä, että toinen olisi toista parempi tai huonompi, vaan kumpikin on hyvä. Ihmiset tarvitsevat molempia.

 

Voisin sanoa, että tähän kirjaan syventyminen oli minulle omanlaisensa teeseremonia, joka pysäytti ja palautti minut päivän päätteeksi olemaan läsnä hetkessä. Kirja pääsi vaikuttamaan alitajuntaani, sillä useampana yönä näin unta, jossa olin itse valmistamassa teetä hämärässä teehuoneessa.

Kirjan lukemisen jälkeen en tule enää katsomaan teeseremoniaa kuten ennen, vaan silmäni ovat viimein avautuneet tälle taiteenmuodolle. Kieltämättä itselläni heräsi uteliaisuus kokeilla teen harjoituksia.

Mia Kankimäki: Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

Mia Kankimäen Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin on yksi rakkaimmista omistamistani kirjoista. Paikallisessa kirjakaupassa asioidessani myyjä huomasi kiinnostukseni japanilaisia kirjoja kohtaan, johdatti minut tämän kirjan ääreen ja suositteli sitä minulle. 

Nappasin kirjan mukaani muiden ostosten sekaan ja kotiin päästyäni asettelin itseni mukavasti sohvalle. Aloitin lukemisen ja... olin heti koukussa!

Saan idean, että lähden vuodeksi vuorotteluvapaalle. Saan idean, että lähden Japaniin tutkimaan Sei Shōnagonia, kirjoitan hänestä ja itsestäni, ja mikä älyttömintä, alan elää tämän toistaiseksi fiktiivisen dokumenttiprojektini mukaisesti.

 

Kirja alkaa Kankimäen kertomuksesta omasta elämäntilanteestaan ja kyllästymisestään jokapäiväiseen oravanpyörään. Elämä toistuu päivästä toiseen samanlaisena, jonka vuoksi irtiotto sekä oravanpyörästä irrottautuminen on enemmän kuin tervetullutta. 

Siispä Kankimäki irtisanoutuu päivätöistään, luopuu omasta asunnostaan, muuttaa tavaransa vanhempiensa ullakolle, hakee apurahoja kirjansa kirjoittamista varten ja lähtee kielitaidottomana Japaniin.

Kankimäki kertoo kirjassa tutkimustyöstään ja kokemuksistaan Kiotossa, kun hän lähti jäljittämään ja tutkimaan Heian- kaudella elänyttä hovinaista, Sei Shōnagonia. Kankimäki kokee Shōnagonin vahvasti sielunsisarekseen. Kirjan alusta loppuun hän käykin tuttavalliseen sävyyn kuvitteellista keskustelua Shōnagonin kanssa ja vertailee omaa elämäänsä Shōnagonin elämään. 

Tarinaa siivittävät lainaukset Shōnagonin Heian- kauden Japanissa kirjoittamasta Tyynynaluskirjasta. 

 

Otan esiin päiväkirjani ja muistiinpanoni. Sitten käännän katseeni, ja siinä matalalla sohvalla vinon katon alla olet sinä, Sei. Pitkät mustat hiuksesi aaltoilevat ympärilläsi ja kimonosi peittää lattiaa kuin myrskyisä meri. Katsot minua ja hymyilet.

 

Aivan ensimmäisenä ihastuin kirjan nimeen ja kansikuvaan. Tämän jälkeen hurmaannuin Kankimäen kirjoitustyylistä ja tarinankerronnasta. Vietin monta iltapäivää kirja kädessäni tekstiin uppoutuneena ja kuvitellessani olevani itsekin keskellä Kioton upeita maisemia nauttimassa kupillisesta vihreää teetä. En malttanut laskea kirjaa kädestäni, niin hyvä se oli.

Ihastelin Kankimäen rohkeutta ja kykyä heittäytyä tuntemattomaan. Alkuun vieraalta tuntunut Japanin kulttuuri tulee Kankimäelle nopeasti tutuksi, Kioto alkaa tuntua kodilta ja uusia ystäviä löytyy matkan varrelta. 

Lainaukset Tyynynaluskirjasta ovat mukava ja mielenkiintoinen lisä kirjaan. Minusta oli hassua ja hieman lohdullistakin huomata, kuinka jotkut Shōnagonin 1000- luvulla havainnoimista asioista eivät ole muuttuneet yhtään vuosisatojen kuluessa. 

Joku on repinyt kirjeen ja heittänyt sen pois. Kerätessään palaset sitä huomaa, että monet niistä voi sovittaa takaisin yhteen.

 

Asioita, jotka ovat läheisiä, vaikka kaukana:

Paratiisi

Suhteet miehen ja naisen välillä.

-Sei Shōnagon

 

Minusta oli virkistävää lukea kirjaa, joka ei etene perinteisen romaanin tyyliin vaan tarinankerronta on enemmänkin keskusteleva ja osittain päiväkirjamainen. Lukijalle tulee olo kuin hän olisi mukana Kankimäen ja Sein yhteisellä matkalla.

Kirjaa lukiessa kaukokaipuu Kiotoon on taattu.

Mineko Iwasaki: Geisha of Gion

Entinen geisha Mineko Iwasaki kertoo englanninkielisessä Geisha of Gion- nimisessä kirjassaan elämästään geishana. Mineko adoptoitiin vanhemmiltaan Iwasakin okiyaan suvun atotoriksi eli lailliseksi perijäksi. Mineko Iwasaki oli oman aikansa menestynein geisha, mutta hän jäi kaikkien yllätykseksi eläkkeelle uransa huipulla 29- vuotiaana. 

Kirjassa hän kertoo arjestaan Kiotossa sijaitsevassa Gion Kobun karyukaissa, sen yhteisön elämästä ja säännöistä sekä geishaksi kouluttautumisesta. Samalla hän muistelee lukuisia erilaisia asiakaskohtaamisia teehuoneiden suljettujen ovien takana, jonne vain harvoilla ja valituilla on sisäänpääsy.

I want you to know what it is really like to live the life of a geisha, a life filled with extraordinary professional demands and richly glorious rewards. Many say I was the best geisha of my generation; I was certainly the most succesful. And yet, it was a life that I found too constricting to continue. And one that I ultimately had to leave.

 

Kirjassaan Mineko korjaa vääriä tietoja liittyen geishan ammattiin. Yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä lienee oletus siitä, että geisha tarjoaa seksuaalisia palveluita. Näin ei todellisuudessa ole. Geisha on omistanut koko elämänsä taiteelle. Hän on elävä taideteos, joka viihdyttää asiakkaita ochayassa eli teehuoneessa tanssimalla, soittamalla ja laulamalla.

Olin jo ennen Geisha of Gionin lukemista katsonut erilaisia dokumentteja geishoista, mutta kirja antoi paljon uutta tietoa geishojen salaisesta maailmasta. Mineko Iwasakin sisukkuus taiteellisen uransa aikana sai minussa aikaan syvää ihailua ja kunnioitusta.

Minna Eväsoja: Wabi ja sabi - Mietiskelypäiväkirja

Minna Eväsoja on koonnut Wabi ja sabi - Mietiskelypäiväkirja- nimiseen kirjaan runoja wabista ja sabista. Kirjan saatteessa Eväsoja kertoo tulkinneensa runot omaa tietoaan ja tutkijataustaansa vasten, mutta referoineensa myös virallisia runoselityksiä ja tutkijoiden tulkintoja. 

Tämän kirjoituksen lainauksiin olen valinnut itseäni eniten koskettavat runot wabista ja sabista.

Ensimmäisenä Ono no Komachin runo wabista.

Surussa yksin-

katkaistuin juurin olen

kuin vesiheinä.

Miksipä en lähtisi

vastaten virran kutsuun? 

 -Ono no Komachi

Eväsoja kertoo wabin kuvaavan varsinkin klassisen runouden terminä kaiken hienostuneen ja aistikkaan vastakohtaa. Se kuvaa niin sanottua karua kauneutta, kuten köyhyyttä ja yksinäistä elämää syrjässä.

Sabi taas ilmentävää kohteen hienostuneisuutta ja aistikkuutta sekä tyyntä mieltä ja tunnelmaa. Eväsoja korostaa, että wabilla ja sabilla on yhtäläisyyksiä, mutta ne eivät ole toistensa synonyymejä. Molemmat muun muassa kuvastavat sydämen, mielen tilaa ja niitä yhdistävät surumielisyys sekä melankolinen pohjavire.

Alla Shinkein runo sabista. 

Suru ja tuska-

kelle niistä kertoisi?

Varisee kukat

kuin sateen pisarat

illalla, hiljaa

 -Shinkei

Olen viehättynyt japanilaisista runoista, joten kirja oli itselleni varsin mieluista luettavaa. Kaikista eniten viehätyin sabi- osion surumielisistä runoista. Minusta on mielenkiintoista huomata, kuinka omat tulkintani runoista muuttuvat omien kokemusteni, elämäntilanteeni ja tunnetilojeni mukaan.

Viikko eKirjaston käyttäjänä - Tällainen kokemus oli

Käytän paljon kirjaston palveluita ja lainaan sieltä ahkerasti itselleni luettavaa. Tutkin lainattavia kirjoja, valitsen mieleiseni, vien sen kirjastonhoitajalle tiskille tai lainaan sen itsepalvelun kautta kirjastokorttia vilauttamalla.

Ajat ovat kuitenkin muuttuneet. Palveluiden sähköistyessä kirjastot ovat halunneet pysyä muutoksien mukana ja alkaneet tarjota omia palveluitaan sähköisessä eKirjaston muodossa. Päätin tutustua tähän itselleni entuudestaan tuntemattomaan palveluun.

Tässä kirjoituksessa kerron kokemuksiani eKirjaston käyttäjänä. 

Jos eKirjasto on sinulle tuntematon palvelu, voit käydä tutustumassa siihen eKirjaston virallisilla nettisivuilla.

Kokemukseni eKirjaston sovelluksesta

Vierailtuani eKirjaston virallisilla nettisivuilla lukemassa tietoja eKirjastosta ja sen käytöstä, koin pettymyksen. eKirjastoa ei nimittäin pysty käyttämään tietokoneella vaan sen käyttöä vaativa sovellus tulee ladata puhelimeen. Olisin mieluummin käyttänyt palvelua verkkoselaimessa tietokoneen suuren ruudun kautta kuin pienellä puhelimella näyttöä tihrustaen. 

Ennen sovelluksen lataamista puhelimeen, luin hetken aikaa muiden sovelluksen käyttäjien kokemuksia eKirjastosta. Yllätyksekseni sovellus ei ollut saanut kovinkaan mairittelevia arvosteluja vaan suurin osa käyttäjistä oli antanut palvelulle arvosanan 1 asteikolla 1-5, jossa 5 tarkoittaa parasta arvosanaa. Osa jopa kertoi haluavansa antaa arvosanan nolla. Muiden käyttäjien kokemukset sovelluksen huonosta käytettävyydestä yllättivät eikä suppea kirjojen ja äänikirjojen valikoima saanut kehuja.

Sovelluksen lataamisessa ei ilmennyt ongelmia ja ilokseni eKirjaston palveluita pääsee selaamaan ilman rekisteröitymistä palveluun. Kirjoja ei kuitenkaan pysty lainaamaan eikä lehtiä lukemaan ilman sovellukseen sisäänkirjautumista. Luulin etukäteen, että sisäänkirjautuminen hoidetaan kirjastokortin kautta, mutta ei. Siihen tarvitaan joko Suomi.fi- tunnistus tai oma pääsyavain. 

Huoli tietoturvasta ja omien tietojen asianmukaisesta säilyttämisestä heräsi heti. Pysyvätkö omat tiedot varmasti turvassa? Entä jos sovellus hakkeroidaan ja omat tiedot leviävät netissä? Kirjastokorttia käyttäessä tällainen huoli ei ole ollut läsnä. Käyttöehtojen lukemisen jälkeen päätin jatkaa sovelluksen käyttöä ja kirjautua sisään palveluun.

eKirjaston lehdet

Aivan ensimmäisenä kokeilin, kuinka lehtien lukeminen onnistuu. Valikoima on aivan valtava! Tarjolla on ilmaiseksi lehtiä, joista en ole ikinä kuullutkaan. Eihän näistä osaa valita mieleistään... Aikaa kuluukin aluksi lukemisen sijaan lehtien kansikuvien selailuun. 

Päädyn valitsemaan Infernon uusimman numeron 07/2024. Lehtien sivuja pystyy "kääntelemään" yksi kerrallaan pyyhkimällä puhelimen näyttöä tai laittamalla kaikki lehden aukeamat auki puhelimen näytölle. 

Hetken aikaa lehteä selattuani poistun puhelimen ääreltä hakemaan itselleni kupillisen teetä. Kotona ollessani en kuljeta puhelinta koko ajan mukanani vaan se on aina poissa näkökentästäni jossain toisessa huoneessa kuin minä itse. Teetä hakiessani puhelimen jää olohuoneen pöydälle ja näyttö menee pimeäksi.

Lopputulos? Palattuani takaisin puhelimen ääreen, lukemani sivu ei ole jäänyt auki siitä kohtaa, missä olin menossa, vaan sovellus on palannut takaisin Inferno- lehden luettavissa olevien numeroiden valikoimaan. Fyysinen lehti olisi edelleen auki sillä sivulla, jota olin juuri lukemassa.

eKirjaston kirjat

Seuraavaksi tutustuin kirjoihin. Tarjontaa löytyy lapsille, nuorille ja aikuisille suomen lisäksi myös muilla kielillä. 

Kokeilen onneani josko saisin eKirjaston kautta luettavaksi paikallisessa kirjastossa jatkuvasti lainassa olevan Toshikazu Kawaguchin Ennen kuin kahvi jäähtyy- nimisen kirjan. Pettymys on kuitenkin suuri, kun kyseistä teosta ei löydy ollenkaan valikoimasta. Kokeilen seuraavaa kirjastossa jatkuvasti lainassa olevaa Sanaka Hiiragin Unohdettujen muistojen valokuvaamo- nimistä teosta, mutta lopputulos on sama; kirjaa ei löydy valikoimasta.

eKirjasto on ilmeisesti aika uusi sovellus, joten sinne ei ole vielä saatu lisättyä sähköiseen muotoon kaikkia fyysisessä kirjastossa olevia kirjoja. Allekirjoitan muiden käyttäjien kokemukset eKirjaston suppeasta valikoimasta, mutta mietin samalla, että valikoima tulee varmasti kasvamaan ajan kuluessa. Äänikirjojen valikoimaan en tutustunut ollenkaan, koska en käytä niitä.

Tutustuessani sähköisten e-kirjojen laina-aikaan, hämmästyin sen olevan puolet vähemmän kuin varsinaisesta kirjastosta lainatessa. Kirjaston kirjan saa ottaa lainaan neljäksi viikoksi, kun taas eKirjaston e-kirja on käyttäjällään lainassa vain kaksi viikkoa. Laina-ajan tullessa loppuun, kirja palautuu automaattisesti takaisin eKirjastoon. Sinällään kätevää, kun erillistä matkaa kirjastoon ei tarvitse tehdä.

Lukukokemukseni eKirjaston kirjasta

Jatkan aikuisten kaunokirjallisuuden tarjonnan selailua ja totean lainattavissa olevien e-kirjojen tarjonnan olevan todella vähäistä. Kaikki lainattavissa olevat e-kirjat ovat lainassa. Joudun selailemaan valikoimaa todella kauan ennen kuin vihdoin löydän vapaana olevan e-kirjan. 

Kirjan takakannen luettuani totean etten ottaisi tätä kirjastossa asioidessani mukaani, mutta vaihtoehtojen ollessa käytännössä nolla, otan sen lainaan. Kirjassa on yhteensä 234- sivua ja se latautuu puhelimeen nopeasti. Latautumisen jälkeen pääsen aloittamaan luku-urakan. 

Huomaan heti ettei lukukokemus ole positiivinen. Näyttö on liian kirkas ja silmäni väsyvät nopeasti. Kokeilen korjata ongelman säätämällä puhelimen kirkkautta pienemmälle, mutta tämän seurauksena myös teksti pimenee. 

Minua häiritsee myös suunnattomasti tekstissä olevat ylimääräiset välilyönnit, jotka johtuvat ilmeisesti e-kirjan yrittäessä asettua puhelimen näytölle. Sivuja "käännellessä" puhelimen näyttöä joutuu pyyhkimään oikealta vasemmalle ja osa sivuista latautuu hitaasti. Luen kirjaa päiväaikaan, jotta yöuneni eivät häiriintyisi puhelimen käytön takia. 

Lukemisen lopetettuani kirjaudun ulos sovelluksesta. Seuraavana päivänä lukemista jatkaessani joudun jälleen kirjautumaan sovellukseen sisään. Tarvitsen toimivan nettiyhteyden, jotta lainassa oleva e-kirja latautuu puhelimeen. 

Kuvakaappaus:
Tältä eKirjasto näyttää puhelimen näytöllä

Lukemista jatkaessani totean pettyneenä ettei kirja ole jäänyt auki siitä kohtaa, mihin sen edellisenä päivänä jätin. Kirjaudun aina käytön jälkeen kaikista sovelluksista ulos, myös eKirjastosta. Joudun siis lukuhetken jälkeen kirjoittamaan lapulle muistiin e-kirjan sivunumeron, jotta seuraavana päivänä osaan aloittaa lukemisen oikeasta kohdasta.

Perinteisen kirjan lukemista pääsee sujuvasti jatkamaan, koska kirjanmerkki on sivujen välissä osoittamassa etenemisen kohtaa. Perinteinen kirja ei myöskään tarvitse nettiyhteyttä, kun sitä voi lukea ties missä nettiyhteyden tavoittamattomissa. Siitä ei myöskään lopu virta kesken eikä sitä tarvitse ladata, kun se yöpöydällä odottaa uskollisesti lukijaansa.

Omalla kohdallani e-kirjaa lukiessa lukutahti on selvästi hitaampaa perinteiseen kirjaan verrattuna. Ruutua tuijottaessa joudun hidastamaan tahtia ja pitämään taukoa kesken lukemisen. Silmäni väsyvät ruutua tuijottaessa ja jostain syystä keskittymiseni herpaantuu herkästi e-kirjan parissa. Huomasin joutuvani lukemaan samoja rivejä useampaan kertaan ennen kuin sisäistin lukemani tekstin. 

Loppujen lopuksi en pääse edes kirjan puoleen väliin asti vaan jätän lukemisen kesken ja totean ettei e-kirja ole minua varten. Pidän fyysisen kirjan helppoudesta, sen tunteesta kädessä, tarinaan uppoutumisen mahdollisuudesta, sivujen kääntelystä ja sen luomasta pienestä rapisevasta äänestä. Ruutua tuijottaessa en pääse niin syvälle tarinaan sisään vaan tuntuu ennemminkin siltä, kuin kirjaa tulisi lukemisen sijaan vain selattua läpi.

Loppusanat kokeilujakson jälkeen

Kokeilujaksoni eKirjaston parissa oli kokonaisuudessaan vain viikon verran. Positiivinen yllätys oli aikakauslehtien laaja valikoima, mutta pettymys kirjojen suppea valikoima. Lukukokemuskaan ei ollut miellyttävä ruutua tuijottaessa.

Kokeilujakson jälkeen päädyin poistamaan sovelluksen puhelimestani enkä usko lataavani sitä uudelleen. Käytän edelleen mielelläni kirjaston palveluita ja luen kirjani perinteisen kirjan muodossa. Minulle tekee hyvää poistua välillä kodistani kirjastoon tutkimaan, millaisia kirjoja lukijoille on tarjolla. 

Kokeilun jälkeen voin todeta, että tulipahan kokeiltua ja oltua avaramielinen tätä sähköistyvää kehitystä kohtaan. eKirjastollekin on varmasti oma käyttäjäkuntansa olemassa. Erityisen hyvin se palvelee heitä, jotka eivät pysty poistumaan kotoaan varsinaisen kirjaston palveluiden äärelle. 

Toivon kuitenkin ettei koko kirjastoala muutu kokonaan sähköiseen muotoon vaan meille perinteisten palveluiden käyttäjille kirjastojen ovet pysyvät jatkossakin auki.

Minna Eväsoja: Shoshin - aloittelijan mieli

Ensimmäinen Minna Eväsojan tuotannosta lukemani kirja on nimeltään Shoshin - aloittelijan mieli. Tähän teokseen Eväsoja on koonnut itselleen rakkaita ja merkityksellisiä japanilaisia ajatuksia ja mietteitä. Mukana on myös Eväsojan japanilaisen opettajan, Sensein, viljelemiä sanontoja.

Tämän kirjoituksen lainaukset olen valinnut kirjan ensimmäisestä kappaleesta nimeltä Aloittelijan mieli.

Oppimisessa yksinkertaiset asiat ovat kaikkein vaikeimpia ja niihin tulisi palata aina uudestaan ja uudestaan, sillä yksinkertainen muoto paljastaa armotta virheet, ei ole mitään millä verhota osaamattomuuttaan.

 

Vanhimmat kirjan klassisista teksteistä ovat noin vuodelta 150 ja uusimmat 1800- luvulta. Jokaisen kappaleen loppuun on sisällytetty yksi ukiyo-e eli japanilainen puupiirros. Kirjan ukiyo-et Eväsoja on saanut valita Ateneumin taidemuseon laajasta japanilaisten puupiirrosten kokoelmasta.

Ukiyo-et ovat hieno lisä kirjaan ja ne antavat lukijalle mahdollisuuden nauttia japanilaisesta taiteesta omassa kodissaan. Ukiyo-eta ihastellessa voi samalla pohdiskella ja tulkita juuri luettua kappaletta ja sen sanomaa.

Mestarin tasolle ei ole oikotietä. Perusteet ja säännöt ovat kaiken oppimisen pohja ja niiden tulee olla hyvin hallussa, oli kyse sitten tieteestä, teetaiteesta tai kalligrafiasta.

 

Kirja on esteettisesti kaunis ja silmää miellyttävä sekä ulkoisesti että sisällöltään. Tykästyin heti Eväsojan tapaan kirjoittaa ja avata syvällisesti kirjan kappaleissa käsiteltyjen ajatusten ja mietteiden merkitykset. Luin kirjan rauhalliseen tahtiin ja pysähdyin jokaisen kappaleen jälkeen tulkitsemaan lukemaani tekstiä omien näkemysteni mukaan.

Tämä kirja sai itselläni kipinän syttymään japanilaista kirjallisuutta sekä muita Japani- aiheisia kirjoja kohtaan.