Kun ladulla kävelijä ei ollutkaan ihminen...

Päiväkirjamerkintä luonnon helmasta

Säät ovat viime aikoina suosineet talviliikunnan harrastajia. Lunta on satanut, mutta ei liikaa, pakkastakin on, mutta ei liikaa ja aurinko pilkistelee pilvien välistä.

Olen itsekin käynyt ahkerasti liukulumikenkieni kanssa hiihtämässä luonnon rauhassa. Hiihtoreissut ovat suuntautuneet joko keskelle metsää tai suuren pellon reunaan sen metsänlaitaa mukaillen. 

Välillä olen saanut hiihtää aivan uppohangessa, jolloin hiihtäminen on hieman raskaampaa, ja välillä hanki on kantanut upottamatta ulkona liikkujaa. Pikkulinnut ovat ilokseni innostuneet hieman laulamaan pieniä viserryksiään ja korpit huutelemaan, varoittaen metsässä liikkuvasta ihmisestä.

Tällä kyseisellä hiihtoreissulla halusin päästä hieman helpommalla. Mieleni ei tehnyt lähteä umpihankeen, joten valitsin hiihtoretkeä varten paikan, jonne olin tehnyt aiemmalla hiihtoreissulla ladun. Tuo kyseinen latu kulkee peltoa pitkin ja metsän reunaa kiertäen.

Päästessäni paikalle latu oli selkeästi näkyvissä. En huomannut merkkejä, että joku muu olisi käynyt hiihtämässä sitä pitkin. En pahastu lainkaan, jos joku innokas hiihtäjä huomaisi tekemäni ladun ja hyödyntäisi sitä oman hiihtoretkensä aikana. Olisin ennemminkin mielissäni, jos luonnossa kulkeva latu toisi muillekin ulkoilijoille iloa.

Otin liukulumikengät ja sauvat autosta, puin ne jalkaan ja lähdin intoa puhkuen matkaan.

Hetken aikaa hiihdettyäni huomasin, että edessäpäin latu ei enää olekaan tasainen vaan se on ollut muidenkin käytössä. Tosin, siinä ei ollut hiihdetty vaan aivan selvästi kävelty. 

Kuka kumma oli kävellyt ladulla?

Jälkiä lähestyessäni nauroin ääneen, kun huomasin, mitä hiihtämälleni ladulle oli tapahtunut. Se oli käytännössä kadonnut kokonaan jänisten ja rusakoiden jälkien alle, kun ne olivat käyttäneet sitä polkunaan. Latu oli täynnä kuoppia ja syviä uria, kun sitä oli kerta toisensa jälkeen kuljettu edestakaisin.

Tuijotin jälkiä ja nauroin edelleen. En voinut kuin todeta, että eiväthän metsän eläimetkään aina jaksa hyppiä tai kulkea umpihangessa, jos maastossa kulkee valmiiksi tehty latu.

Jälkien perusteella näille ulkoilijoille siitä oli ollut suunnattomasti iloa.