Päivä alkoi normaalisti.
Kokosin reppuuni kasan kirjastosta lainattuja ja luettuja kirjoja. Kävelin kirjastoon ja palautin lainaamani kirjat. Seuraavaksi yritin etsiä käsiini yhtä tiettyä kirjaa, jonka kanssa palaisin takaisin kotiin.
Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos.
Kirjahyllyistä etsiskelyn ja tietokoneella kirjaston tietokannan tutkimisen jälkeen jouduin toteamaan, ettei haluamaani kirjaa ole kyseisen pienen kirjaston valikoimassa ollenkaan. Mikä pettymys!
Mietin, lähdenkö kotiin tyhjin taskuin vai otanko mukaani jonkin toisen kirjan.
Päätin palata takaisin kotiin, jolloin askeleni lähtivät viemään minua kohti kirjaston ulko-ovia. Yllättäen tein täyskäännöksen takaisin. Jos kerran olin tullut tänne asti, voisin aivan hyvin ottaa jotain muuta luettavaa ja lainata haluamani kirjan myöhemmin toisesta kirjastosta.
Ulko-ovien sijaan askeleni kääntyivät kohti aikuisten kaunokirjallisuuden osastoa.
Mukaani valitsin seuraavat kirjat:
- Sopimus / Audrey Magee
- Kadotettujen kahvila/ Max Manner
- Pimeä voima / Mai Jia
Audrey Mageen ja Max Mannerin kirjat kertovat sodasta sekä juutalaisvainoista. Mai Jian kirja taas sukeltaa kiinalaisen tiedusteluyksikön synkkään ytimeen. Kirjojen aiheet ovat siis varsin synkkiä ja raskaita.
Kotiin päästyäni mieleni lainattuja kirjoja kohtaan muuttui.
Katselin kirjojen kansia ja mietin, teinkö sittenkään oikeita valintoja. Kirjastossa kirjojen takakansien kuvauksia lukiessani niiden tarinat vaikuttivat mielenkiintoisilta, mutta nyt kotona olohuoneen pöydällä lepäävät kirjat loivat olemuksellaan painostavan tunnelman.
Mai Jian Pimeän voiman tumma kansikuva punaisella tekstillään ja uhkaavalla nimellään nostatti niskakarvat pystyyn. Audrey Mageen Sopimuksen kansikuvan taittunut valokuva ja punaisella, valuvalla värillä kirjoitettu kirjan nimi tuntui pahaa enteilevältä. Näiden kahden kirjan välissä lepäävän Max Mannerin Kadotettujen kahvilan kansikuvan tytön intensiivinen katse tuntui oikein korostavan näiden kaikkien kirjojen synkkyyttä huokuvia olemuksia.
Synkistä tuntemuksista huolimatta aloitin illan lukuhetken Sopimuksen parissa.
Kirja ei onnekseni ollut niin synkkä kuin etukäteen kuvittelin, mutta en voi sanoa nauttineeni lukuhetkestä. Sota ja juutalaisvainot olivat minulle vain liian raskas aihe luettavaksi.
Sain parin viikon aikana luettua Sopimuksen loppuun asti, mutta sen jälkeen totesin, etten pysty Max Mannerin tai Mai Jian kirjojen pariin uppoutumaan. Ajatus siitä, että lukisin peräkkäin kaksi sodan raakuuksista kertovaa kirjaa sai minut haaveilemaan iloisempien tarinoiden pariin hakeutumisesta.
Kadotettujen kahvila ja Pimeä voima saisivat suosiolla jäädä tällä kertaa lukematta. Halusin vain nopeasti päästä takaisin kevyempien ja rennompien kirjojen pariin.
Päätöksen tehtyäni pakkasin kirjat reppuuni ja palautin ne takaisin kirjastoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti