Sayaka Murata: Lähikaupan nainen - Muistoja konbini- lähikaupasta

Tämän kirjan löysin suureksi ilokseni kirjagramin kautta. 

Sayaka Muratan Lähikaupan nainen herätti iloisen keltaisella kansikuvallaan huomioni, kun selasin kirjagramin loputonta kuvien virtaa. Myyjän nimikyltillä varusteltu kansikuva ja iloinen "Irasshaimase!"- tervehdys herättivät mielenkiintoni, joten päätin tarttua tähän kirjaan ja tutustua lähikaupan naisen tarinaan.  

Lähikauppa, konbini, on tulvillaan ääniä. Ovikello kilahtelee asiakkaiden astuessa sisään, kovaäänisistä kantautuu uutuustuotteita mainostavien julkkisten ääniä, myyjien tervehdykset soivat kuorossa, korkokengät kopisevat lattiaa vasten, viivakoodeja lukevat skannerit piippaavat. Kaikki nuo elementit sekoittuvat keskenään muodostaen "konbinin äänen", joka hyväilee tärykalvojani loputtomiin.

 

Japanin matkoillani vierailen konbinissa päivittäin. Joskus jopa useamman kerran yhden päivän aikana. Kirjaa lukiessa mieleeni muistuivat elävästi kaikki konbinin äänet. 

Muistan konbinin ovesta sisään astuessa kuuluvan ovikellon iloisen pimputuksen. Myyjien huudahtamat tai kaiuttimista kuuluvat "Irasshaimase!"- tervetulotoivotukset. Ahtaat hyllyvälit sekä hyllyt täynnä mitä herkullisemman näköisiä ruokia ja juomia.

Muistan konbinin asiakkaat. Salkut kädessä ja siistit puvut päällä kulkevat salarymanit. Yhdenmukaisissa koulupuvuissa kulkevat opiskelijat. Täydellisessä meikissä ja hiukset siististi kammattuina kulkevat naiset. Ulkomailta saapuneet turistit.

Muistan konbinissa vallitsevan järjestelmällisyyden. Siisteissä jonoissa omaa vuoroaan odottavat asiakkaat. Lattiassa olevat merkit, jotka kertovat asiakkaille, mistä suunnasta jonotus alkaa ja mille kassalle kyseisestä jonosta voi mennä. 

Muistan konbinin kassalla maksuvaiheessa tapahtuvan käteisen käytön. Siniset, muoviset kipot, joihin käteinen lasketaan. Myyjät, jotka ottavat kipoissa olevat rahat ja laittavat siihen takaisin vaihtorahan sekä ostoksista saadun kuitin. Kohteliaan kumarruksen.   

Kuinka yhden kirjan lukeminen voikaan tuoda niin elävästi muistoja mieleen!  

🍃

Mikä kirja tuo sinulle muistoja mieleen?

Albumijulkaisu, jota keväältä eniten odotan

Ghost julkaisee uuden albuminsa huhtikuussa

Yksi suurimmista suosikkibändeistäni, ruotsalainen Ghost, julkaisee kuudennen studioalbuminsa 25.4.2025. Albumi kantaa nimeä Skeletá. Uuden albumin julkaisun myötä ja vuoden 2025 maailmankiertueen käynnistyessä bändin uusi keulahahmo, Papa V Perpetua, näkee päivänvalon.

Ghostin tuleva maailmankiertue nähdään myös Suomessa. Bändi esiintyy Tampereen Nokia Arenalla 20.5. eli noin kuukausi Skeletá- albumin julkaisun jälkeen. Keikka on loppuunmyyty.

Ihanaa päästä kuuntelemaan uutta musiikkia! Bändin edelliset albumit, vuonna 2022 julkaistun Imperan ja vuonna 2018 julkaistun Prequellen, olen kuunnellut jo moneen kertaan puhki. 

Voin jo sieluni silmin kuvitella, kuinka Skeletán julkaisupäivänä kipitän lähimpään levykauppaan ostamaan albumin itselleni. Kotiin palattuani ihastelen upouutta albumia käsissäni, tutkin sen sisällä olevaa pientä vihkosta ja luen uusien kappaleiden sanoituksia. Suljen puhelimen, kaadan itselleni lasillisen punaviiniä ja laitan levyn soimaan. Kuuntelen sitä silmät kiinni nautiskellen, okkultisen rockin sulosointujen raikuessa ja täyttäessä kotini jokaisen nurkan.

Vielä pitää kuitenkin hetki jaksaa odottaa uuden albumin julkaisua.

Laitan alle Ghostin tulevalta Skeletá- albumilta julkaistun Satanized- nimisen kappaleen musiikkivideon. Videon lopussa on lyhyt kurkistus Papa V Perpetuan ja bändin jäsenten, jotka tunnetaan nimellä "Nameless Ghouls", uusiin esiintymisasuihin.

Kuuntele ja nauti!

Asioita, joista olen kiitollinen...

Kirjoitin syksyllä blogiini kirjoituksen, jossa listasin yhden viikon ajalta pieniä arjen iloja. Tuota kirjoitusta oli mukavaa kirjoittaa, koska se herätti kiinnittämään huomiota omaan ympäristöön, piristi mieltä ja antoi aihetta iloon. Pienet, iloiset asiat voivat helposti jäädä huomaamatta kiireen keskellä.

Aloitin jälleen kirjoittamaan muistiin pieniä arjen iloja, mutta kesken kaiken kirjoitus lähtikin kulkemaan täysin toisenlaiseen suuntaan. Kirjoitushetken aikana päädyinkin miettimään asioita, joista olen kiitollinen.

Merkintöjä kiitollisuuspäiväkirjaan

Laitoin tällä kertaa arjen pienet ilot syrjään odottamaan parempaa aikaa ja keskityin sen sijaan kiitollisuuteen. Olen kuullut, että jotkut ihmiset pitävät omaa kiitollisuuspäiväkirjaa, johon merkitään joka päivä ylös erilaisia asioita, joista kirjoittaja on ollut kiitollinen. Kiitollisuuspäiväkirjaa voi kirjoittaa joko heti ensimmäiseksi aamulla tai päivän päätteeksi illalla. 

Pidän päiväkirjan kirjoittamisesta ilta-aikaan, kun päivän kiireet ovat takana. Illalla saan rauhoittaa itselleni oman pienen hetken teekupillisen, tai näin talviaikaan kaakaokupillisen ääreen. Kirjoittaminen rauhoittaa ja tyhjentää mielen siellä poukkoilevista ajatuksista.

Halusin kokeilla, voisiko kiitollisuuspäiväkirjan kirjoittaminen sopia minulle. 

Kaivoin kaappini kätköistä esiin käyttämättömän vihkon, johon kirjoitin yhden viikon ajalta ylös asioita, joista olen kiitollinen. Ennen päiväkirjan kirjoittamista tein päätöksen, että yhden asian sijaan kirjoitan ylös kolme asiaa. 

Raotetaan päiväkirjaa ja kurkistetaan, millaisista asioista tunsin viikon aikana kiitollisuutta.

Asioita, joista olen kiitollinen

Maanantai: 

• Työpaikka
• Työkaverit
• Lukuhetki kirjan parissa

Tiistai:

• Oma auto
• Katto pään päällä
• Sauna

Keskiviikko: 

• Kotiruoka
• Puhdas koti
• Puhtaat pyykit

Torstai:

• Lähikauppa
• Auringonpaiste
• Laskut maksettu

Perjantai:

• Alkava viikonloppu
• Hyvä musiikki
• Rauhallinen koti-ilta

Lauantai:

• Raitis ilma
• Pitkät yöunet
• Aamukahvi

Sunnuntai:

• Puhdas juomavesi suoraan hanasta
• Perhe
• Kissaystävä

Loppusanat

Tältä näyttivät yhden viikon ajalta kirjoittamani kiitollisuuspäiväkirjan merkinnät. Oli mukavaa kirjoittaa ylös pieniä, kiitollisuutta herättäneitä asioita, mutta yllätyin, kuinka haastavaa joinakin iltoina kiitollisuuden aiheiden keksiminen oli.

Kiitollisuuden aiheiden ei todellakaan tarvitse olla mitään maailman mullistavan suurta, vaan pienetkin asiat riittävät. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat listalla olevat raitis ilma, katto pään päällä, puhdas juomavesi ja kotiruoka. Näitä asioita voi helposti pitää itsestäänselvyytenä, mutta on hyvä muistaa, että maailmasta löytyy lukemattomasti ihmisiä, joilla ei näihin ole minkäänlaista mahdollisuutta. 

Kiitollisuuspäiväkirjan kirjoittamista oli hauskaa kokeilla, mutta tällä hetkellä tuntuu etten aio sitä joka päivä kirjoittaa. Saatan kylläkin aina silloin tällöin palata takaisin sen ääreen.

Oletko kirjoittanut kiitollisuuspäiväkirjaa?

Lämmin podcast- suositus: Sorvali & Stellan - päätapahtumia

Näyttelijäkonkareiden viihdyttävä podcast elämän päätapahtumista

Arvostan hyvää ja syvällistä keskustelua, joka tarjoaa uuden oppimisen ja oivaltamisen mahdollisuuksia. 

Myönnän kuuntelevani podcasteja hyvin vähän, koska en ole niiden suuren tarjonnan joukosta onnistunut löytämään itselleni mieluista kuunneltavaa. En myöskään mielelläni podcastia kuunnellakseni ole valmis luomaan jälleen uutta käyttäjätiliä johonkin sovellukseen, joka pitää ladata erikseen johonkin laitteeseen. 

Talvilomalla ollessani satuin suureksi ilokseni löytämään podcastien kuuntelua tarjoavan palvelun, joka ei uutta käyttäjätiliä tai sovellusta vaadi. Tämä palvelu on meille kaikille suomalaisille tuttu Yle Areena.

Monipuolista kuunneltavaa Yle Areenassa

Etsiessäni Yle Areenasta uusia dokumentteja katsottavaksi, huomasin siellä oman osion podcasteille. Koska Yle Areenaan ei tarvitse erillistä käyttäjätunnusta ja se on käyttäjilleen maksuton, innostuin klikkailemaan itseni podcastien tarjonnan puolelle.

Yllätyin, kuinka valtava podcast tarjonta Yle Areenasta löytyi. Tarjolla on podcasteja politiikasta, maailmaa ravisuttavista uutisista, historiasta, tieteestä, true crimesta, lifestylesta sekä musiikista, näin muutamia mainitakseni. Jokaiselle löytyy jotakin kuunneltavaa!

Eipä ole aiemmin tullut mieleeni, että Ylen sivuilta voisi löytää podcasteja. Ja vieläpä ilmaiseksi! Mutta ei siitä sen enempää. Palataan takaisin tämän kirjoituksen tähteen eli talvilomalla löytämääni ja lämpimän kuuntelusuosituksen ansaitsemaan podcastiin. 

Kyseinen podcast on on nimeltään Sorvali & Stellan - päätapahtumia. Löysin sen Hauskaa seuraa- osastolta. 

Kaikki jaksot kuunneltavissa Yle Areenassa

Olen viihtynyt ja nauranut Miitta Sorvalin ja Sanna Stellanin tähdittämän Rakkaat lapset- sarjan ensimmäisen ja toisen tuotantokauden parissa, joten tuttujen naisnäyttelijöiden kaveripodcast elämän kokemuksista, arjen absurdeista tilanteista sekä elämän suurista kysymyksistä herättivät välittömästi mielenkiintoni.

Laitoin ensimmäisen jakson kuulumaan taustalle ruoanlaiton seuraksi.

Sorvali & Stellan - päätapahtumia- podcastin kaikki kymmenen jaksoa on kuunneltavissa maksuttomasti Yle Areenasta. Pääset podcastiin suoraan tämän linkin kautta. 

Sorvalin ja Stellanin tähdittämää Rakkaat lapset- sarjaa pääset seuraamaan Yle Areenasta tämän linkin kautta.

Kuuntelukokemus podcastin parissa

Jäin Sorvalin ja Stellanin podcastiin kerralla koukkuun. Kuuntelin kaikki kymmenen jaksoa viikon mittaisen talvilomani aikana, eli yksi tai kaksi jaksoa päivässä. Podcast piti minulle seuraa ruoanlaiton, kahvinkeiton sekä kahvikupillisesta nauttimisen ajan.

Jaksot olivat sopivan pitkiä ja ne kestivät kukin noin 30 - 40 min. Kaikissa jaksoissa oli runsaasti syvällistä ja hyvänhenkistä keskustelua muun muassa näiden kahden näyttelijän lapsuudesta, elämästä, häpeästä, rahankäytöstä, matkustamisesta ja kuolemasta. Siis aivan kaikesta, mitä ihmisen elämässä voi vain tapahtua.

Päällimmäisenä mieleeni podcastista jäi heidän loistavat keskustelutaitonsa. Juttua riitti koko ajan eikä vaivaannuttavia hiljaisia hetkiä päässyt syntymään. Puhuja sai kertoa oman tarinansa rauhassa ja kuuntelija kuunteli sujuvasti vieressä, tarttuen ja kommentoiden kerrottua tarinaa uudesta, oivaltavasta näkökulmasta. Vaikeitakaan keskustelunaiheita ei arasteltu yhtään ja mukaan mahtui myös naurunpyrskähdyksiä. 

Ihailen Sorvalin ja Stellanin kykyä puhua selkeästi ja artikuloida itseään, sekä tuoda omia ajatuksiaan esille ilman sen suurempaa häpeän pelkoa. Tässä on taito, jonka todellakin haluaisin oppia!

Loppusanat

Sorvali & Stellan - päätapahtumia- podcastia kuunnellessa näiden kahden naisnäyttelijän läheinen ystävyys oikein huokuu sanottujen sanojen rivien välistä. Molemmat arvostavat toisiaan ja voivat puhua keskenään ihan mistä vain. 

Uskoisin, että oman podcastin lisäksi Sorvalilla ja Stellanilla olisi vielä paljon mielenkiintoista kerrottavaa omaelämäkerran muodossa. Jos he joskus omilla tahoillaan kirjan päätyvät kirjoittamaan, aion ehdottomasti olla ensimmäisenä varaamassa kirjaa itselleni luettavaksi.

Annan Sorvali & Stellan - päätapahtumia- podcastille oikein lämpimän kuuntelusuosituksen.

Thomas Erikson: Idiootit ympärilläni - Kuinka ymmärtää muita ja itseään

Tällä kirjalla on kieltämättä vangitseva otsikko.

Thomas Erikson on kirjoittanut Idiootit ympärilläni - Kuinka ymmärtää muita ja itseään- nimisen kirjan ihmisten käyttäytymisestä. Kirjan tarkoituksena on auttaa lukijaa parantamaan omaa toimintaansa erilaisten ihmisten kanssa.

Mistä käyttäytyminen oikein kumpuaa? Miksi eri ihmiset ovat niin erilaisia? Sanopa se. Käyttäytymisessä on kaikessa lyhykäisyydessään kyse perimän ja olosuhteiden yhdistelmästä.

 

Kirjaansa Erikson on valinnut DISA- menetelmän. Sitä käytetään ympäri maailmaa ja se on käännetty 35 eri kielelle. Tässä menetelmässä ihmistyypit jaetaan neljään eri väriin; keltaiseen, punaiseen, vihreään ja siniseen. 

Erikson on kirjoittanut kattavat kuvaukset näistä neljästä eri ihmistyypistä ja pyrkii selittämään, miksi kukin ihmistyyppi käyttäytyy kuten käyttäytyy. Kirjoittaja huomauttaa heti kirjan alussa, että esitettyihin väittämiin löytyy aina poikkeuksia.

Värit lyhyesti

Kokosin tähän erittäin tiivistetysti kirjassa esiteltyjen neljän eri värin käyttäytymismallit. Katso, löydätkö näistä tiivistelmistä itseäsi kuvaavan värin.

Keltainen - Kupliva ja iloinen persoona, joka osaa jutella kenen kanssa vain. Keltaiset ovat luonteeltaan optimistisia ekstroverttejä sekä aurinkoisia ihmisiä, jotka puhuvat ja nauravat paljon. Heillä riittää loputtomasti energiaa.

Punainen - Punaisella persoonalla varustettu henkilö kiihtyy riitatilanteissa nopeasti nollasta sataan. Hänellä on kova puheääni ja hän sanoo asiat suoraan kiertelemättä tai kaunistelematta. Punainen käyttäytymismalli on kilpailuhenkinen ja saa kilpailun aikaiseksi mistä vain. Kuten keltaisilla myös punaisilla on loputtomasti energiaa.

Vihreä - Kaikista yleisin käyttäytymismalli ja yksinkertaisesti sanottuna kaikkien muiden värien keskiarvo. Vihreä ottaa asiat rauhallisesti ja pyrkii viemään asioita eteenpäin tavalla, joka tuntuu hänestä oikeudenmukaiselta. Hän antaa ihmisten olla oma itsensä, hän ei vaadi liikoja eikä hän riitele turhasta. Hän on ystävällisyyden perikuva.

Sininen - Tämä käyttäytymismalli on hiljainen introvertti, joka ei pidä paljon melua itsestään, mutta taka-alalla hän tarkkailee ja analysoi kaikkea ympärillään. Sininen on äärimmäisen varovainen ja turvallisuushaluinen. Hän ei ota riskiä vaan miettii vielä kerran ennen päätöstään. Tavarat ovat sinisen henkilön jäljiltä aina oikeilla paikoillaan järjestyksessä.

Ajatuksia luetusta kirjasta

Meitä ihmisiä on maailmassa monenlaisia. Minusta on mielenkiintoista seurata ihmisten toimintaa ja pohdiskella heidän käyttäytymistään. Miksi joku toimii niin kuin toimii? Miksi joku saa helposti keskustelun aikaiseksi ja toinen ei saa millään suunvuoroa? Miksi riitatilanteissa toinen kiihtyy ja toinen pysyy viileän rauhallisena? Tämä kirja antoi itselleni vastauksia pohdiskelemiini kysymyksiin.

Minusta oli todella hyödyllistä lukea Eriksonin elämästä konkreettisia esimerkkejä eri värien käyttäytymismalleista. Kirjaa lukiessani yritin lokeroida näihin neljään eri väriin itseni lisäksi ympärilläni olevia ihmisiä, sekä oman työpaikkani ja perheeni jäseniä.

Thomas Eriksonin kirja Idiootit ympärilläni - Kuinka ymmärtää muita ja itseään oli viihdyttävää luettavaa. Sain tästä kirjasta paljon irti ja koen, että ymmärrykseni erilaisia ihmisiä kohtaan parani entisestään. 

Talviaamun pienet siivekkäät ruokailijat

Lintulaudan vilkasta elämää

Yön aikana on satanut lunta. 

Avaan aamuvarhaisella takaoven ja astun ovesta ulos pidellen toisessa kädessäni lumilapiota ja toisessa linnunsiemenpussia. Lapioin tieni yöllä sataneen lumen läpi takapihalla odottavan tyhjän lintulaudan luo.

Täytän tyhjentyneen ruokinta-astian linnunsiemenillä ja ripustan sen vieressä olevan tiheäoksaisen pensaan sisälle muutaman talipallon valmiiksi odottamaan nälkäisten pikkulintujen heräämistä. 

Palaan takaisin sisälle lämpimään ja keitän itselleni aamukahvit.

Tuoreesta kahvikupillisesta nauttiessani katselen ikkunasta ulos aamun valkenemista ja uuteen päivään heränneiden pikkulintujen touhuja. Lintulaudalla käy tasainen kuhina pikkulintujen käydessä vuorotellen hakemassa itselleen siemenen ja lennähtäessä takaisin lintulaudan vieressä olevan kuusen oksille nauttimaan ateriaansa. 

Parvi pikkuvarpusia hyppelehtii lintulaudan alla nokkimassa pudonneita siemeniä, joita vihervarpuset heittelevät lintulaudalta tasaiseen tahtiin alas. Talitiainen on löytänyt pensaaseen ripustamani talipallon ja roikkuu siinä melkein ylösalaisin. 

Pieni riitakin näyttää siivekkäiden ruokailijoiden keskuudessa syntyvän. 

Suuri vihervarpunen heiluttaa siipiään ja aukoo nokkaansa sinitiaiselle, joka yrittää noukkia siemenen vihervarpusen vierestä syvemmältä lintulaudan uumenista. 

"Tämä paikka on varattu!", se tuntuu varoittavan itseään pienempää lintua.

Yhtäkkiä kuuluu kahahdus, kun kaikki ruokailijat lennähtävät tiehensä. Syy pikaiselle paolle on oravan ilmestyminen lintulaudan alle. Se on havainnut helpon aterian.

Orava kiipeää ketterästi lintulaudan puista runkoa ylös ja asettuu istumaan sen päälle. Sulavasti kehoaan taivuttaen se noukkii itselleen siemeniä mutustettavaksi. Pikkulinnut eivät pääse lintulaudan luo oravan valloittaessa sen kokonaan itselleen.

Kissa on huomannut oravan ruokapuuhissa ja saapuu viereeni katsomaan ikkunasta ulos oravan touhuja. Häntä viuhtoen se tuijottaa tiiviisti lintulaudalle. Sillä on mielessä mehevä oravapaistos.

Tällä kertaa mehevä oravapaistos jää vain kissan haaveeksi. Orava saa syötyä mahansa täyteen ja poistuu lintulaudalta lumen pintaa pitkin hyppien.

Pienet ruokailijat pääsevät jälleen jatkamaan ateriointiaan.

Jalankulkijan sydämellinen ele piristi autoilijan päivää

Tapahtuipa kerran suojatiellä

Pitkä päivä oli jälleen takanapäin, kun lähdin ajamaan autollani kotia kohti. Taajaman läpi ajellessani huomasin jalankulkijan, joka oli astumassa suojatielle. Pysäytin autoni suojatien eteen ja annoin jalankulkijalle vapaan pääsyn tien yli.

Toisinaan jalankulkijat tervehtivät ja kiittävät pysähtyvää autoilijaa käden heilautuksella tai jopa näyttämällä peukkua. Osa taas ei kiinnitä autoihin mitään huomiota. Pyrin aina vastaamaan jalankulkijan kiitokseen nostamalla käden tervehtimisasentoon ja näin huomioimaan kanssakulkijan.

Mielessäni oletin tämänkin suojatien ylityksen menevän rutiininomaisesti. Pysäytän auton ja odotan, että jalankulkija pääsee tien yli. Jalankulkija joko kiittää tai ei, ja tien ylityksen jälkeen pääsen jatkamaan matkaani.

Tällä kertaa kiitoksena suojatien eteen pysähtymisestä ei tullutkaan käden heilautusta. Ei tullut myöskään nyökkäystä tai peukkua. Ehei, ei tullut kansainvälistä käsimerkkiäkään!

Kiitoksena suojatien eteen pysähtymisestä jalankulkija näytti minulle tällaista merkkiä:

Sydän! 

Jäädyin tästä yllättävästä eleestä aivan täysin. Maailma seisahtui kerralla paikoilleen enkä hoksannut vastata eleeseen näyttämällä takaisin sydäntä tai peukkua. Kättäkin ehdin nostaa tervehtimisasentoon vasta sen jälkeen, kun jalankulkija oli jo kääntynyt katsomaan toisesta suunnasta lähestyvää autoa. 

Toisesta suunnasta tuleva auto pysähtyi myös suojatien eteen ja sai tältä samalta iloiselta jalankulkijalta käsillä muodostetun sydämen kiitoksenosoitukseksi. Tämän lisäksi hän näytti saavan osakseen myös muutaman suurieleisen lentosuukon. 

Tämän autoilijan ilme jäi minulta näkemättä. Olin vieläkin hämmentynyt tästä yllättävästä, mutta kaikin puolin ihanasta eleestä. 

Kiitokset sinulle iloinen kanssakulkija! Piristit päivääni.

Kissa ja hiiri- leikki lintulaudan alla

Sinnikäs, pieni metsästäjä

Lintulaudan alle on tippunut kasa siemeniä, jotka eivät ole jääneet pieniltä, pitkähäntäisiltä hiiriltä huomaamatta. Hiirulaiset ovat tehneet kulkuaukon lintulaudan alla olevan ruohonkorren juureen, josta ne kipittävät yksi kerrallaan hakemaan siemeniä pesäkoloonsa mutusteltavaksi.

Lumessa olevasta kolosta kurkistaa pieni hiirenkuono. Viiksikarvat vipattaen se tarkistaa, onko lintulaudalle turvallista tulla. Taivaalla ei näy vaaraa ja lintulaudan välitön ympäristö on tyhjä. 

Viuh! 

Hiiri pinkaisee juoksuun kohti lintulautaa, nappaa siemenen ja viilettää aarre suussaan takaisin koloonsa. Sama rutiini toistuu uudestaan ja uudestaan.

Talon sisällä kissaystäväni istuu ikkunan äärellä ja katsoo pienten hiirulaisten touhuja. Häntä edestakaisin heiluen ja päätään käännellen se seuraa hiirten liikkeitä. Mielessään se haaveilee pienen hiirulaisen saalistuksesta.

Kissa hyppää ikkunalta alas ja kävelee takaoven luo. Tassu raapii pehmeästi oven pintaa sen pyytäessä päästä ulos. Avaan oven ja kissa syöksyy suoraa päätä lintulaudan alle hiirien kulkuaukon luo.

Jään ikkunan ääreen katselemaan, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Kissa istuu täysin liikkumatta hiirien kulkuaukon edessä ja tuijottaa tiiviisti kolosta sisälle. Se odottaa, odottaa ja odottaa. Hiiri ei vain tule ulos.

Ei mene kauaa, kun ulkona paukkuva pakkanen alkaa pistellä kissan varpaita ja se pyrkii takaisin sisälle lämpimään. Avaan oven, jolloin kissa astuu pakkasilman saattelemana ja pieniä varpaitaan vuoron perään ravistellen sisälle. 

Metsästysretki epäonnistui.

Kissa palaa takaisin tähystyspaikalleen ikkunan ääreen ja kuinkas ollakaan, hiiri on ilmaantunut lintulaudalle hakemaan siemeniä. Hiiren huomatessaan kissa hyppää saman tien ikkunalta alas ja pyytää jälleen päästä ulos.

Avaan takaoven ja pakkasta uhmaten kissa pinkaisee lintulaudan alle hiirien kulkuaukon eteen odottamaan pian kolosta ulos tulevaa hiirtä. Se istuu jälleen täysin hievahtamatta paikallaan. Se odottaa, odottaa ja odottaa, mutta hiiri ei vain tule ulos.

Katselen ikkunasta, kun kissa luovuttaa pakkasen purressa sen varpaita. Päästän sen takaisin sisälle.

Varpaita nuoltuaan ja hieman paikallaan lämmiteltyään kissa palaa takaisin ikkunan ääreen katselemaan ulos. Mutta kuinkas ollakaan, hiiri on huomannut, että ulkona on taas turvallista liikkua. Se kipittää kulkuaukosta sisään ja ulos siemeniä hakemaan.

Kissa lähtee jälleen ulos ja sama kuvio toistuu useaan otteeseen. Kissa ulos, hiiri kolossa. Kissa sisälle, hiiri lintulaudan alla siemeniä hakemassa.

Metsästysretken epäonnistuessa kerta toisensa jälkeen, kissa päättää viimein luovuttaa saaliinsa suhteen. Tämän kissa ja hiiri- leikin voittajaksi selviytyi pieni hiiri, joka vain ahkerasti kantaa lintulaudan alta siemeniä pesäkoloonsa mutusteltavaksi.

Ystävänpäivän blogihaaste: Kumpi on parempi?

Vierailin Kokkola Karleby Finland- blogissa ja luin siellä kirjoituksen blogihaasteesta, jossa kahden eri vaihtoehdon väliltä pitää valita itselle mieluisampi vaihtoehto. Kirjoituksen innoittamana halusin itsekin osallistua tähän haasteeseen.

Kysymyksiä on yhteensä viisitoista ja kopioin ne suoraan Kokkola Karleby Finland- blogista. Ehkä näihin kysymyksiin kirjoittamieni vastausten perusteella opit tuntemaan minua, blogin kasvotonta kirjoittajaa hiukan paremmin.

Mikäpä olisikaan sopivampi aika julkaista tämä kirjoitus kuin ystävänpäivä! Katsotaan siis, mitä olen kysymyksiin vastannut.

The Apothecary Diaries - Ensiluokkainen manga ja anime

Katson mielelläni animea ja toisinaan luen myös mangoja. Studio Ghiblin elokuvat ovat klassikoita ja suuria suosikkejani, joita katson aina uudestaan ja uudestaan. Uusien anime- sarjojen tai elokuvien löytäminen antaa aina aihetta iloon. 

Tällä kertaa haluaisinkin esitellä ensiluokkaisen mangan ja animen.

Löysin The Apothecary Diaries- nimisen animen sattumalta Youtubesta. Katsoin sen japaninkielisenä versiona ja englanniksi tekstitettynä. Katsottuani ensimmäisen jakson loppuun, jäin sarjaan täysin koukkuun. 

Halusin saada tarinan loppuratkaisun nopeasti selville, joten päätin tutkia josko paikallisesta kirjastosta löytyisi kyseisen animen manga- versio. En voinut uskoa silmiäni todeksi, mutta onnistuin kuin onnistuinkin löytämään The Apothecary Diaries- nimisen mangan neljä ensimmäistä osaa paikallisesta kirjastosta.

Apteekkarin tyttärestä keisarin palatsin palvelijaksi

MaoMao on 17- vuotias apteekkarin tytär, jolla on erikoinen intohimo; hän rakastaa myrkkyjä yli kaiken. MaoMaon apteekkari-isä osaa valmistaa lääkkeitä, joten MaoMao on isänsä opastuksella opiskellut lääketiedettä ja kerryttänyt tietämystään sairauksista jo vuosien ajan. 

MaoMao on käyttänyt itseään koekaniinina omissa lääketieteellisissä kokeiluissaan ja rakkaudesta myrkkyjä kohtaan hän on testaillut niitä itseensä. Kokeilujensa ansiosta hän on kasvattanut poikkeuksellisen vastustuskyvyn erilaisten myrkkyjen vaikutuksia vastaan.

Tapansa mukaan MaoMao lähtee läheiseen metsään etsimään yrttejä lääkkeiden valmistusta varten. Isä lähettää tyttärensä matkaan ja varoittaa hyvästellessään alueella liikkuvista sieppaajista. MaoMao lupaa isälleen olevansa varovainen ja palaavansa illalla kotiin. 

Yrtit löytyvät metsän kätköistä, mutta työhönsä uppoutuneena MaoMao ei huomaa häntä lähestyviä ihmiskauppiaita. Ihmiskauppiaat yllättävät MaoMaon ja onnistuvat sieppaamaan hänet. MaoMao myydään keisarin palatsiin palvelijaksi.

Tarinan juoni ja koukku

Manga ja anime seuraavat MaoMaon elämää hovissa hänen yrittäessään selvittää mysteerisiä sairastumisia ja kuolemia, unohtamatta tietenkään hovissa tapahtuvia juonitteluja. MaoMaon aivotyöskentelyn sekä pään sisällä itsekseen käytävän keskustelun seuraaminen palatsin arvoituksia ja sosiaalisia tilanteita ratkaistessa on vangitsevaa katsottavaa ja luettavaa.

The Apothecary Diariesin koukuttavin ominaisuus on MaoMaon ja keisarin palatsin korkea-arvoisen eunukki Jinshin välinen suhde. Kasvonpiirteiltään kaunis ja olemukseltaan sädehtivä eunukki Jinshi on jokaisen naisen märkä päiväuni, joka pystyy kaatamaan naiset pelkällä katseellaan. MaoMao taas on alhaista sukua olevan apteekkarin tytär, jonka suurin rakkaus on myrkyt.

Jinshi tekee kaikkensa päästäkseen MaoMaon lähelle. MaoMao taas saa pelkästä ajatuksesta Jinshin läsnäolosta koko kehonsa läpi kulkevia vilun- ja inhonväristyksiä. Verdigris´n ilotalossa punaisten lyhtyjen alueella kasvanut ja ilotalon tarjoamista palveluista kyllästetty MaoMao ei ymmärrä Jinshin lähentely-yrityksiä. Jinshi taas ei ymmärrä, miksi hänen naisia kaatava viehätysvoimansa ei tehoa MaoMaoon.

Näiden kahden hahmon keskinäinen suhde muistuttaa kissa- ja hiiri- leikkiä ja on kerrassaan sympaattisen huvittavaa seurattavaa.

Loppusanat

The Apothecary Diaries on erittäin viihdyttävä ja hieno kokonaisuus. Se on todella kauniisti piirretty manga ja anime, joka ei varmasti jätä ketään kylmäksi. Ainoa asia, jota harmittelin oli ettei lähikirjastossani ollut neljää kappaletta enempää kyseistä mangaa, joten lukemalla en saanut tietää sarjan loppuratkaisua. 

Laitan alle lyhyen videon The Apothecary Diaries- animesta, jos haluat vilkaista, mille se näyttää. Tässä pätkässä MaoMaosta tulee Jinshin määräyksestä Lady Gyokuyoun ruokienmaistelija.

Kun ladulla kävelijä ei ollutkaan ihminen...

Päiväkirjamerkintä luonnon helmasta

Säät ovat viime aikoina suosineet talviliikunnan harrastajia. Lunta on satanut, mutta ei liikaa, pakkastakin on, mutta ei liikaa ja aurinko pilkistelee pilvien välistä.

Olen itsekin käynyt ahkerasti liukulumikenkieni kanssa hiihtämässä luonnon rauhassa. Hiihtoreissut ovat suuntautuneet joko keskelle metsää tai suuren pellon reunaan sen metsänlaitaa mukaillen. 

Välillä olen saanut hiihtää aivan uppohangessa, jolloin hiihtäminen on hieman raskaampaa, ja välillä hanki on kantanut upottamatta ulkona liikkujaa. Pikkulinnut ovat ilokseni innostuneet hieman laulamaan pieniä viserryksiään ja korpit huutelemaan, varoittaen metsässä liikkuvasta ihmisestä.

Tällä kyseisellä hiihtoreissulla halusin päästä hieman helpommalla. Mieleni ei tehnyt lähteä umpihankeen, joten valitsin hiihtoretkeä varten paikan, jonne olin tehnyt aiemmalla hiihtoreissulla ladun. Tuo kyseinen latu kulkee peltoa pitkin ja metsän reunaa kiertäen.

Päästessäni paikalle latu oli selkeästi näkyvissä. En huomannut merkkejä, että joku muu olisi käynyt hiihtämässä sitä pitkin. En pahastu lainkaan, jos joku innokas hiihtäjä huomaisi tekemäni ladun ja hyödyntäisi sitä oman hiihtoretkensä aikana. Olisin ennemminkin mielissäni, jos luonnossa kulkeva latu toisi muillekin ulkoilijoille iloa.

Otin liukulumikengät ja sauvat autosta, puin ne jalkaan ja lähdin intoa puhkuen matkaan.

Hetken aikaa hiihdettyäni huomasin, että edessäpäin latu ei enää olekaan tasainen vaan se on ollut muidenkin käytössä. Tosin, siinä ei ollut hiihdetty vaan aivan selvästi kävelty. 

Kuka kumma oli kävellyt ladulla?

Jälkiä lähestyessäni nauroin ääneen, kun huomasin, mitä hiihtämälleni ladulle oli tapahtunut. Se oli käytännössä kadonnut kokonaan jänisten ja rusakoiden jälkien alle, kun ne olivat käyttäneet sitä polkunaan. Latu oli täynnä kuoppia ja syviä uria, kun sitä oli kerta toisensa jälkeen kuljettu edestakaisin.

Tuijotin jälkiä ja nauroin edelleen. En voinut kuin todeta, että eiväthän metsän eläimetkään aina jaksa hyppiä tai kulkea umpihangessa, jos maastossa kulkee valmiiksi tehty latu.

Jälkien perusteella näille ulkoilijoille siitä oli ollut suunnattomasti iloa.

Talvet eivät ole koskaan toistensa kaltaisia

Tulipalopakkasesta vesisateeseen

Katselen televisiosta tulevien päivien sääennustetta. Elämme tammikuuta, mutta meteorologi kertoo lämpötilojen nousevan plussan puolelle ja lännestä saapuvan lumisateen muuttuvan Suomen päällä edetessään vesisateeksi. Suomen kartta hehkuu keltaisen ja sinisen väreissä myötäillen meteorologin sanoja, ja näin vahvistaen ennusteen paikkansa pitävyyden.

Meteorologi jatkaa ennustetta, mutta olen vaipunut syvälle omiin ajatuksiini. Loppuviikon ennuste kuuluu lempeästi taustalla, mutta en kuule niistä sanaakaan. Ajatuksissani olen viime vuoden tammi-, helmikuussa. Muistelen, kuinka kylmää viime talvena oli. 

Kaikista kylmimpänä päivänä elohopea laski -38 asteeseen. En ole eläessäni kokenut yhtä kylmää päivää. 

Vietettyäni työpäivän ulkona noin kovassa pakkasessa, olin aivan jäässä päästessäni viimein sisälle patterin ääreen lämmittelemään. Nostin varpaat patterin päälle, jotta ne alkaisivat sulaa kohmeesta. Sylissäni pitelin kupillista kuumaa teetä, jota siemailin, jotta lämpenisin sisältäpäin. 

Kotiin päästyäni napsautin saunan päälle ja menin kuumiin löylyihin sulattelemaan itseäni syväjäästä. Kylmyys oli tosin ehtinyt päivän aikana mennä niin syvälle luihin ja ytimiin etten meinannut lämmetä saunan kuumuudessa. Iho tuntui koko ajan kylmältä. No, lämpenin kuitenkin lopulta. Se vain otti oman aikansa.

Nyt sääennustetta katsoessani en voi kuin ihmetellä, kuinka erilaisia talvet voivat keskenään olla. Yhtenä talvena hytistään kovassa tulipalopakkasessa ja seuraavana ihmetellään vesisadetta sekä plussa-asteita. Yhtenä talvena tulee taivaan täydeltä lunta ja seuraavana tuntuu, että maa jää kokonaan mustaksi.

Tänä vuonna lumisateita on tullut reippaasti, joten lämpenemisen myötä lumen peitossa olleet tiet tulevat muuttumaan peilijäätiköksi. Toivon ettei autoilijoilla ole mihinkään kiire, jotta onnettomuuksia ei sattuisi. Toivon myös, että jalankulkijat pysyisivät pystyssä liukkailla jalkakäytävillä.

Itse kokeilin jo pari kertaa, mille liukastuminen peilijäällä olevalla pihatiellä tuntuu. Onnekseni säilyin molemmilla kerroilla ehjin nahoin. 

*koputtaa puuta, että säilyy jatkossakin*

Olkaa varovaisia.

Esittelyssä tammikuun kirjastolainat

Vuoden ensimmäinen kirjastovierailu on takanapäin ja halusin sen kunniaksi kirjoittaa koonnin kirjoista, jotka tällä kertaa otin itselleni luettavaksi. Mukaani kirjastosta lähti neljä täysin erilaista kirjaa, joista yhtä jouduin piilottelemaan muiden kirjastossa vierailevien ihmisten katseilta suojassa. 

Tervetuloa lukemaan vuoden ensimmäistä kirjoitusta kirjastolainoista!

Pikaesittelyssä tammikuun kirjastolainat

1. Hobitti eli sinne ja takaisin / J.R.R. Tolkien

Kerroinkin jo aiemmassa kirjoituksessani, että Hobitti on osa tämän vuoden lukutavoitettani. Kirjastoon mennessäni olin päättänyt jo etukäteen, että Hobitti saa kunnian olla vuoden ensimmäinen lukemani kirja. 

Jouduin etsimään kirjaa hetken aikaa ja luulinkin sen olevan jo jollain toisella lainassa, kunnes löysin sen suureksi ilokseni lasten- ja nuorten osaston puolelta. Otin kirjan käsiini ja ihastuin saman tien sen kansikuvaan. 

En malttanut olla tutkimatta kirjan sisältöä etukäteen ennen lukemista, joten selasin hieman sen sivuja. Olin iloisesti yllättynyt, kun huomasin kirjan sisältävän Tolkienin omia kuvituksia ja kartan Keski-Maasta. Kartta tulee varmasti auttamaan hahmottamaan Bilbo Reppulin ja kolmentoista kääpiön matkaa kohti Yksinäistä vuorta.

Hobitti lähti mukaani sen kummempia miettimättä. 

2. Jänis maailman myyteissä ja tarinoissa / Marjut Hjelt

Poistuessani lasten- ja nuorten osastolta luulin nähneeni näkyjä, kun huomasin silmäkulmastani jäniksen tuijottavan minua kirjahyllyn kätköistä. Käännyin ympäri ja toden totta, kirjahyllyyn esille asetellun kirjan kansikuvassa oli jänis! Ja kuinka kaunis kansikuva olikaan... Tunsin välitöntä vetoa sitä kohtaan.

Tartuin kirjaan ja hypistelin sitä käsissäni. Mietin uskaltaisinko minä, aikuinen ihminen, ottaa lasten kirjan luettavaksi. Vilkuilin ympärilleni ja totesin osaston olevan tyhjä muista ihmisistä. Nappasin kirjan kainalooni, kipitin lainausautomaatille ja sujautin kirjan reppuni suojiin muiden kirjastossa vierailevien ihmisten katseilta piiloon.

3. Harold Fryn odottamaton toivioretki / Rachel Joyce

Halusin Hobitin ja Jäniksen lisäksi lainata jotain muutakin luettavaa, koska talviloma kolkuttelee melkein oven takana ja minulla tulee olemaan loputtomasti aikaa lukemiselle. Siispä menin aikuisten osastolle tutkimaan kaunokirjallisuuden tarjontaa ja aloin silmäillä kirjojen selkämyksiä yksi kerrallaan. Mielessäni ei ollut mitään tiettyä kirjaa, jonka haluaisin lainata. 

Nähdessäni Rachel Joycen kirjan sen nimi herätti huomioni. Otin kirjan käteeni ja ihastuin sen kansikuvaan. Sitten luin takakannen kuvauksen, selasin muutamia sivuja ja tutkin kirjassa olevaa karttaa. Olin myyty. 

Odotan innolla, millainen tarina kirjan sivuilta paljastuu.

4. Antologia: Haiku - runoja joka tunnelmaan

Tehdessäni lähtöä kirjastosta huomasin uuden hyllyn, johon oli koottu lyhyitä tarinoita ja pieniä, ohuita kirjoja. Tutkin uutta hyllyä ja hypistelin useita kirjoja käsissäni kunnes silmiini sattui Haiku- kirjan kansikuva. 

Pidän japanilaisista runoista, joten tämä kirja oli tehty kuin juuri minua varten! Luin hyllyn edessä muutaman haikun ja päätin ottaa vielä tämän kirjan mukaani kotona rauhassa luettavaksi.

Loppusanat

Tältä näytti vuoden ensimmäiseltä kirjastovierailulta lainaamieni kirjojen saldo. Kirjastossa vierailu on aina mukavaa puuhaa ja tällä kertaa se oli erityisen palkitsevaa, kun mukaani lähti niin monipuolista luettavaa.

Kuluvalle vuodelle asettamani lukutavoite saa hienon aloituksen J.R.R. Tolkienin kirjoittaman Hobitin parissa. Suunnitelmissani on sen jälkeen lukea kaikki Taru Sormusten herrasta- kirjat, jotta koko tarina kulkee aikajärjestyksessä aina Hobitin tapahtumista Taru Sormusten herrasta- trilogian loppuun asti.

Minkä kirjan aiot lukea tänä vuonna ensimmäisenä?

Kabuki- näytelmä Kiotossa jäi ikuisesti sydämeeni

Suurimpia haaveitani elämässä ovat olleet kirsikankukkien kukinnan näkeminen ja kabuki- näytelmän katsominen Japanissa. En olisi ikinä uskonut näiden kahden haaveen voivan toteutua, mutta elämä osaa yllättää positiivisesti. Nämä molemmat suuret haaveet ovat sittemmin käyneet toteen.

Vuoden 2023 elokuussa matkustin ensimmäiselle itsenäiselle matkalleni ulkomaille. Kohteeksi valikoitui jo tutuksi tullut Japani, tarkemmin sanottuna Kioto. Pääsin matkallani katsomaan Minamiza- teatterissa kabuki- näytelmän nimeltä Kaidan Botan Dōrō, eli vapaasti suomennettuna kummitusnäytelmä Pionilyhty.

Muistoissa kabuki- näytelmä

Lipun ostaminen

Ennen matkaa ostin lipun näytökseen netin kautta kabukin viralliselta nettisivulta. Kabuki- teattereiden katsomot on tyypillisesti rakennettu useampaan eri kerrokseen katsomon kolmea seinustaa kiertäen. Kalleimmat, ja näin ollen parhaimmat paikat, ovat katsomon alimmassa kerroksessa. Halvimmat liput ovat myynnissä katsomon ylimpään kerrokseen.

Olin jo etukäteen päättänyt, että varaan paikan alimmasta kerroksesta. Kabuki- näytelmän katsominen tuntui ainutkertaiselta tilaisuudelta, johon mielellään voi käyttää enemmän rahaa.

Menin lippuostoksille nettiin noin neljä tuntia virallisen lipunmyynnin aloittamisen jälkeen ja yllätyin, kuinka täyteen varattu teatteri jo tässä vaiheessa oli. Japanin elävän kansallisaarteen ja suosituimman onnagata- näyttelijän, Bandō Tamasaburō V:n, esiintyminen Kiotossa oli saanut japanilaiset teatteriharrastajat hyvissä ajoin lippuostoksille. Onnekseni sain varattua paikan katsomon alimmasta kerroksesta varsin läheltä päälavaa.

Tekemästäni ostoksesta sain kuitin ja varausvahvistuksen ilmoittamaani sähköpostiin. Lipun varaamaani näytökseen kävin hakemassa henkilökohtaisesti Minamiza- teatterin lipunmyynnistä varatun näytöksen esityspäivänä. Kaikki sujui moitteettomasti ja sain tiskiltä sähköpostiin tullutta varausvahvistusta näyttämällä paperisen sisäänpääsylipun sekä näytelmän julisteen. Ystävällinen lipunmyyjä tiskillä neuvoi minua saapumaan teatterille noin puolitoista tuntia ennen esityksen alkua.

Kuva kirjan sivuilta: Minamiza- teatteri.

Minamiza- teatterin historiaa

Minamiza- teatteri on rakennettu Kiotoon Kamo- joen varteen kabuki- teatterin synnyinsijoille. Sanotaan, että kabuki sai alkunsa Edo- kaudella vuonna 1603, kun Izumo no Okuni- niminen nainen aloitti kabuki odori- nimisten tanssien esittämisen Kiotossa, kuivuneen Kamo- joen penkereellä. Kamo- joen vartta kävellessäni huomasin Izumo no Okunin muistoksi pystytetyn patsaan, joka sijaitsee aivan Minamiza- teatterin vieressä.

Minamiza- teatteri on perustettu vuonna 1610 ja nykyinen rakennus on rakennettu vuonna 1929. Katsomopaikkoja siellä on yhteensä 1086.

Vuonna 1991 teatterin sisustus koki muodonmuutoksen, kun sen lavastus ja tekniikka muutettiin nykyaikaiseksi. Teatterin ulkomuoto päätettiin muutoksista huolimatta pitää historiallisen näköisenä.

Tämän jälkeen Minamiza- teatteri on kokenut vielä laajan remontin, jossa siitä tehtiin kestävä maanjäristyksiä vastaan. Remontin jälkeen uudistettu teatteri avasi ovensa uudelleen vuonna 2018.

Tunnelmia kabuki- näytelmästä

Menin lipunmyynnistä saamieni ohjeiden mukaan puolitoista tuntia ennen näytöksen alkua teatteriin. Näytettyäni lipun sisäänkäynnillä, kävin tutkimassa teatterissa myynnissä olevien muistoesineiden tarjontaa. Mukaani lähti pari postikorttia ja teatterissa myynnissä ollut, Kaidan Botan Dōrō- näytelmästä kertova kirja. Tässä julkaisussa olevat kuvat olen ottanut kyseisen kirjan sivuilta, pois lukien näytelmän julisteen kuva, jonka sain lipunmyynnistä.

Ostosten jälkeen menin hyvissä ajoin istumaan omalle paikalleni ihastelemaan katsomon sisustusta. Penkit olivat ruusunpunaiset ja katossa oli koristeellisia kultaisia lamppuja, jotka loivat katsomoon lämmintä valoa. Lavan eteen oli vedetty punainen, kultaisilla kuvioilla koristeltu, kaunis esirippu.

Ennen näytöksen alkua teatterin työntekijät muistuttivat katsojia sulkemaan puhelimensa ja olemaan pitämättä ääntä näytöksen aikana. Katsomon seinällä oleva suuri kello ja terävät puupalikoiden napsahdukset kertoivat näytelmän alkavan.

Kuva kirjan sivuilta:
Katsomo ja yleisön keskellä kulkeva
hanamichi päälavalta katsottuna.

Kabuki- näyttelijät saivat lavalle astuessaan katsomosta raikuvat aplodit. Pystyin aistimaan, kuinka jännittävän odottava tunnelma purkautui Bandō Tamasaburō V:n astuessa lavalle. Imeydyin näytelmään ja pari tuntia meni huomaamatta ohi.

Kaidan Botan Dōrō oli kokonaisuudessaan viihdyttävä ja tunnelma ajoittain jännittävä. Olihan kyseessä kummitusnäytelmä. Kummituksista huolimatta sain myös nauraa sydämeni kyllyydestä, kun näytelmään oli ripoteltu mukaan pieniä huumorinkukkasia.

Olin lumoutunut näytelmästä, sen juonesta, näyttelijöiden meikeistä, puvuista, livenä kuultavasta taustamusiikista, rummutuksen luomasta jännityksen tunteesta sekä näyttelijöiden melodisesta äänenkäytöstä. Kielimuuri ei osoittautunut minkäänlaiseksi esteeksi vaan näytelmästä pystyi nauttimaan täysin rinnoin.

Olen erittäin kiitollinen, kun pääsin katsomaan kabuki- näytelmän ja vieläpä kabukin synnyinsijoilla Kiotossa. Vaalin tätä muistoa ikuisesti sydämessäni ja toivon, että vielä joskus pääsisin katsomaan kabukia.

Kuva kirjan sivuilta:
Japanin elävä kansallisaarre,
Bandō Tamasaburō V

Loppusanat

Kabuki- teatteri on hyvin vanha, noin 400 vuotta sitten Japanissa perustettu teatteritaiteen muoto, joka on säilynyt miltei muuttumattomana nykyaikaan asti. Hurahdin kerralla kabukiin ja tulen seuraamaan suurella mielenkiinnolla sen kehitystä tulevien vuosien aikana. Haaveissa on käydä katsomassa vielä lisää kabuki- näytelmiä, jos sellaiseen vain tulee tilaisuus.

Lopuksi liitän tähän alle Youtubesta löytämäni Kaidan Botan Dōrōn trailerin. Katso tämä video, jos haluat tietää, miltä kabukin kummitusnäytelmä näyttää.

Kirjat, jotka haluan lukea vuonna 2025

Uusi vuosi, uudet lukutavoitteet 

Vuosi 2025 on jo hetken aikaa kulkenut eteenpäin. Olen huomannut kirjablogien kirjoittajien ja kirjagramin käyttäjien asettavan itselleen kuluvalle vuodelle uusia lukutavoitteita. Ne voivat koskea koko kuluvaa vuotta, yhtä kuukautta tai yhtä viikkoa. 

Mietin itsekin, kuinka hienoa olisi, jos asettaisin tämän vuoden lukutavoitteeksi saada luettua vaikka sata kirjaa ja saisin tuon tavoitteen saavutettua. Tiedän kuitenkin, että työkiireet voivat viedä aikaa pois lukemiselta enkä sen takia välttämättä pääse noin suureen tavoitteeseen. Epäonnistuminen vain harmittaisi ja liian suuren tavoitteen asettamisesta tulevat paineet veisivät ilon itse lukemisesta.

Päätin siis lähestyä lukutavoitteen asettamista toisesta näkökulmasta. 

Luettavien kirjojen kokonaismäärän sijaan päätin valita kirjoja, jotka todella haluaisin tämän vuoden aikana saada luettua ja asettaa niiden lukemisen lukutavoitteeksi. Tämä tavoite on paljon realistisempi ja helpompi saavuttaa ilman täydellistä epäonnistumista. 

Tavoite? Asetettu. Kirjat, jotka haluan lukea vuonna 2025? Valitsematta.

Olen vuosien varrella kerännyt puhelimeni muistiinpanoihin talteen potentiaalisten lukuehdokkaiden lukulistaa. Uutta luettavaa kaivatessani selaan lukulistaa läpi ja valitsen sieltä yksi kerrallaan kirjan luettavaksi. Lista tosin kasvaa nopeammin kuin saan siitä vedettyä luettuja kirjoja yli.

Kävin siis ajatuksella läpi puhelimen muistiinpanoihin kirjoitettua lukulistaa. Mitkä kirjat ovat olleet lukujonossa pitkään? Mitä kirjoja en ole vielä saanut käsiini? Mitkä listalla olevista kirjoista houkuttelevat eniten?

Valinta oli kieltämättä vaikea. Muistiinpanojen selailun jälkeen sain viimein valittua yhdeksän kaikista houkuttelevinta kirjaa. 

Ja ne kirjat ovat:

• Ennen kuin kahvi jäähtyy / Toshikazu Kawaguchi

• Ennen kuin salaisuus paljastuu / Toshikazu Kawaguchi

• Abroad in Japan / Chris Broad

• Vaaralliset naiset / Hope Adams

• Sydämen ääntä ei voi unohtaa / Jan-Philipp Sendker

• Hobitti eli sinne ja takaisin / J.R.R. Tolkien
• Taru Sormusten herrasta 1. Sormuksen ritarit / J.R.R. Tolkien
• Taru Sormusten herrasta 2. Kaksi Tornia / J.R.R. Tolkien
• Taru Sormusten herrasta 3. Kuninkaan Paluu / J.R.R. Tolkien

Kuten näet, asettamani lukutavoite on hyvin vaatimaton. Siitä huolimatta se on kuitenkin realistinen ja erittäin todennäköinen saavuttaa. Nähtäväksi jää, täyttyykö lukutavoite heti vuoden 2025 ensimmäisinä kuukausina vai meneekö tavoitteen saavuttaminen aivan joulukuun viimeisille päiville.

Kirjaston pitkien varausjonojen vuoksi joudun odottelemaan ainakin Toshikazu Kawaguchin kirjojen vapautumista. Ne ovat aivan käsittämättömän suosittuja lukijoiden keskuudessa. Kirjojen vapautumista odotellessani voin keskittyä lyhentämään pitkäksi venynyttä lukulistaa lukemalla muita listalla olevia kirjoja.

Näistä lukutavoite-listalla olevista kirjoista odotan tällä hetkellä kaikkein eniten J.R.R. Tolkienin kirjojen lukemista. Rakastan Peter Jacksonin ohjaamia Taru Sormusten herrasta- ja Hobitti- elokuvia, joten on jo aikakin, että elokuvien katsomisen lisäksi pääsen sukeltamaan Keski-Maahan Tolkienin kirjojen kautta.

Oletko asettanut itsellesi lukutavoitteita vuodelle 2025?

Joulukuu 2024 oli nihkeä lukukuukausi

Tein heti joulukuun alussa vierailun kirjastoon ja otin sieltä optimistisesti mukaani viisi kirjaa. Kirjat eivät olleet kovin paksuja, joten ajattelin ehtiväni lukea ne kaikki ennen lainausajan päättymistä. Lainaushetkellä en osannut aavistaa, että joulukuu olisi lukemisen suhteen todella nihkeä.

Luku-urakka alkoi hyvin, mutta saatuani toisen kirjan luettua loppuun alkoivat joulunajan kiireet. Yhtäkkiä aikaa lukemiselle ei enää ollutkaan.

Yritin kyllä aloittaa vielä kolmannen kirjan lukemisen, mutta en päässyt ollenkaan luku-urakan alkuun. Jouduin toteamaan, että kiireet painavat niin kovasti päälle, että lukeminen täytyy toistaiseksi jättää kokonaan taka-alalle. Raskain sydämin palautin kasan lukemattomia kirjoja takaisin kirjastoon.

Ehkä dramatisoin liiaksi kirjojen palauttamisesta heränneitä tunteita, mutta olin hyvin pettynyt, kun jokailtainen lukurutiini kirjan parissa rikkoutui. 

Mutta mitkä olivat ne kirjat, jotka ehdin lukea? Kirjoitin lyhyen koonnin niistä kahdesta kirjasta, jotka joulukuun alkupuolella sain luettua loppuun.

Joulukuun 2024 luetut kirjat

1. Katukatti Bob - Kissa joka muutti elämäni / James Bowen

Tämä kirja on ollut jo pitkään lukujonossani ja nyt oli koittanut aika, kun sen lukisin. Muistan nähneeni kirjan ulkomailla ollessani lentokentän kirjakaupassa ja hypistelleeni sitä käsissäni. Olin vähällä ostaa sen luettavaksi koneeseen, mutta päätin jättää sen viime tipassa kirjakauppaan.

Kirja unohtui mielestäni palatessani takaisin Suomeen, kunnes näin televisiosta Katukatti Bob- elokuvan. Se oli tehty kirjan pohjalta ja pidin siitä todella paljon. Lisäsin kirjan saman tien lukulistalleni, jonka uumeniin se jäi odottamaan parempia aikoja.

Joulukuussa tekemälläni kirjastovierailulla huomasin kirjan olevan vapaana, joten otin sen mukaani. Samalla huomasin, että James Bowen on kirjoittanut vielä lisäksi kolme Bobista kertovaa kirjaa. Nämä kirjat tarttuivat myös mukaani, mutta ne jäivät joulukuun kiireiden vuoksi lukematta. Odotan kyllä innolla, että saan ne uudestaan käsiini.

2. Shanghain tytöt / Lisa See

Samaisella kirjastovierailulla katseeni osui Lisa Seen kirjoittamaan Shanghain tytöt- nimiseen kirjaan. Tutkin sen takakantta, selasin muutamia sivuja ja totesin, että tämä kirja lähtee ehdottomasti mukaani. 

Kahden sisaruksen elämä Shanghaissa, pako Kiinasta Amerikkaan ja uuden elämän rakentaminen Chinatownin lavastekaupungissa herätti uteliaisuuteni ja halun saada tietää kirjasta lisää. 

Kirjan lainaushetkellä en ollut vielä tietoinen, että Shangahin tytöt on ollut kirjabloggaajien suosiossa. Kirjan lukemisen jälkeen olenkin selaillut suurella  mielenkiinnolla useita kirjablogeja ja käynyt lukemassa, millaisia esittelyjä ja arvioita siitä on kirjoitettu.

Loppusanat

Joulukuun kiireistä selvittyäni aikaa lukemiselle on jälleen löytynyt ja olenkin käynyt ahkerasti kirjastossa katsomassa vapaana olevien kirjojen tarjontaa. James Bowenin kirjat Bob- kissasta joutuvat kylläkin odottamaan lukuvuoroaan, kun aion ryhtyä toteuttamaan vuoden 2025 lukutavoitettani.

Hyviä kirjoja kannattaa onneksi odottaa, sillä lukukokemus palkitsee.