Kirjaesittely: Kirsikkapuun alla - Japanilaisia puupiirroksia

Japanilaista taidetta käsittelevään Kirsikkapuun alla - Japanilaisia puupiirroksia- nimiseen kirjaan on nimensä mukaisesti koottu japanilaisia ukiyo-e puupiirroksia. Kirjassa esiintyvät puupiirrokset on koottu Ateneumin ja Sinebrychoffin taidemuseoiden kokoelmiin karttuneista teoksista sekä Antellin kokoelman ukiyo-e puupiirroksista. 

Kirjan vaikuttavat ja kauniit ukiyo- e puupiirrokset on valittu monipuolisesti eri taiteilijoilta. Lukija pääsee ihastelemaan muun muassa Utagawa Hiroshigen ja Katsushika Hokusain maisema- kuvia sekä Utagawa Kunisadan kabuki-kuvia.

Suosikikseni kirjan taiteilijoista nousi Utagawa Kunisada värikkäillä ja toimintaa täynnä olevilla kabuki- teatteri aiheisilla puupiirroksillaan. Pidin myös erittäin paljon kurtisaani- aiheisista puupiirroksista. Vietin hyvän tovin ihastellessani Utagawa Kuniyoshin puupiirrosta nimeltä Neljä Geishaa, sarjasta Parhaat kurtisaanit.

Kirjan puupiirrokset ovat upeita, mutta niitä katsellessani en voinut olla ajattelematta, kuinka ukiyo-et  pääsisivät näyttämään parhaimmat puolensa taidemuseossa esillä ollessaan. Kirjan sivuilla ne eivät ole alkuperäisessä koossaan, joten en koe niiden pääsevän aivan täyteen loistoonsa. 

Olisi mukavaa käydä paikan päällä taidemuseossa ihastelemassa ukiyo- e puupiirroksia, mutta harmikseni en ole saanut siihen vielä mahdollisuutta. Tästä syystä olen kuitenkin iloinen, että on olemassa kirja, jonka sisältöön koottuja puupiirroksia on mahdollista ihastella omalta kotisohvalta käsin.

Sugawara Takasuen tytär: Keisarinnan hovineidon päiväkirja

Keisarinnan hovineidon päiväkirja on pieni kirja, jonka on kirjoittanut Japanissa Heian- kauden loppupuolella Sugawara Takasuen tytär. Heian- kausi kesti vuodesta 794 vuoteen 1185. 

Päiväkirjan kirjoittajan henkilökohtainen nimi ei ole tutkijoiden tiedossa. Tämä teos koostuu Sugawara Takasuen tyttären kirjoittamista katkelmista omasta elämästään. Kirjan on koonnut ja kääntänyt japanista suomeksi Miika Pölkki.

Varisevat kukat palaavat jälleen ensi keväänä,

mutta kuinka kaipaankaan häntä

joka lähti eikä palaa enää koskaan!

-Sugawara Takasuen tytär 

 

Pölkki kertoo käyttäneensä suomennoksessaan apuna useita eri japaninkielisiä laitoksia ja koonneensa päiväkirjan katkelmat omiin yhtenäisiin kokonaisuuksiinsa. Katkelmien kokoamisen jälkeen hän kertoo jakaneensa ne vielä viiteen omaan laajempaan kappaleeseensa. 

Kirjan kappaleet ovat nimeltään Matka pääkaupunkiin, Elämä pääkaupungissa, Hovipalvelu, Pyhiinvaellukset ja Vanhuus. Pölkin mukaan teoksen lukeminen kokonaisuudessaan on näin helpompaa ja teksti luonteeltaan soljuvampaa.

Olin pakahtua onnesta, kun uppouduin lukemaan tarinoita päivin ja öin, mutta halusin silti lukea aina vain enemmän ja enemmän, mutta kukapa pääkaupungissa olisi ehtinyt auttaa kaltaistani tulokasta hankkimaan lisää tarinoita.

(...) Nautin yksikseni lukemisesta sydämeni perimmäisiä sopukoita myöten, enkä olisi vaihtanut paikkaani edes itse korkea-arvoisen keisarinnan kanssa!

-Sugawara Takasuen tytär

 

Löysin Sugawara Takasuen tyttärestä itseni kaltaisen hiljaisen ja syrjään vetäytyvän lukutoukan kaltaisen sielunsiskon. Kirjaa lukiessa en voi olla ajattelematta, kuinka osa tekstistä voisi olla kuin kirjoitettu omasta kynästäni. Koen vahvaa samaistumista kirjoittajan tuntemuksiin saada olla vain omassa rauhassa ja uppoutua tarinoiden syövereihin.

Toisen ihmisen päiväkirjan lukeminen auttaa laajentamaan omaa ajatusmaailmaa. Koen eri aikakausilla eläneiden ihmisten päiväkirjojen lukemisen mielenkiintoiseksi, koska se parhaimmillaan avaa portin päästä osaksi maailmaa, jota ei enää ole.

Pieniä ilonhetkiä kiireisen arjen keskellä

Kello juoksee eteenpäin ja yrität epätoivoisesti pysyä sen mukana. On sovittuja tapaamisia, määräaikaan mennessä hoidettavia työtehtäviä sekä kotona odottavia velvollisuuksia. Hoida asia A, juokse paikkaan B, nouda asia C paikasta D ja niin edelleen. Kuulostaako tutulta?

Kiireen keskellä ei useinkaan tule huomattua niitä pieniä asioita, jotka saavat suupielet nousemaan hymyyn. Asioita, joiden ei aina ajatella voivan tuottaa iloa tai auttaa unohtamaan kiireen tunteen edes pieneksi hetkeksi.

Kuluneen viikon aikana päätin huomioida hieman enemmän maailmaa ympärilläni. Kirjoitin viikon aikana muistiin pieniä hetkiä ja asioita, jotka toivat itselleni iloa arjen kiireiden keskellä. 

Toivottavasti tämä lista tuo iloa päivääsi ja muistuttaa nauttimaan hetkestä.

Arjen pieniä iloja

• Aamukahvi uutisia lukien
• Auringonpaiste pilvisten päivien jälkeen
• Vastaantulijan hymyillen toivottamat huomenet
• Kupillinen kuumaa kaakaota pitkän päivän päätteeksi
• Kissa kainaloon käpertyneenä
• Hyvän kappaleen kuuleminen radiosta
• Uuden ruokareseptin kokeileminen
• Kissankarvojen katoaminen lattialta imurin syövereihin
• Tunnelmavalojen ripustaminen olohuoneeseen
• Tähtitaivas ja kuutamo
• Lintujen, oravan ja pienen hiiren vierailu lintulaudalla
• Kirjastosta usean kuukauden odottelun jälkeen lainaksi saatu kirja
• Lämpimän viltin alla pötköttely kylmän päivän jälkeen
• Uuden soittolistan kuunteleminen iltatoimien ohella
• Läheisen neulomien villasukkien pukeminen jalkaan
• Blogin kirjoittaminen ja uusien kirjoitusaiheiden miettinen
• Puhtaiden pyykkien ripustaminen pyykkinarulle kuivumaan
• Vastaleivottujen sämpylöiden tuoksu keittiössä uunin avaamisen jälkeen
• Odottamattoman, mutta miellyttävän sähköpostin lukeminen

Tällaisia asioita sain kirjoitettua muistiin yhden viikon ajalta. Millaisia pieniä ilon hetkiä sinä koit tämän viikon aikana? 

Toivotan rentouttavaa viikonloppua blogin lukijoille!

Kirjaesittely: Ikigai - Pitkän ja onnellisen elämän salaisuus japanilaisittain

Jos haluat löytää oman elämäsi tarkoituksen, tämä kirja on juuri sinua varten. Ikigai - Pitkän ja onnellisen elämän salaisuus japanilaisittain on Héctor Garcian ja Francesc Miralleksen kirjoittama ja suursuosion saavuttanut filosofinen opaskirja. Kirjassa annetaan konkreettisia neuvoja, kuinka lukija voi parantaa omaa elämäänsä ja saavuttaa sen myötä pitkän, onnellisen ja merkityksellisen elämän.

Tämä elämäntapaopas auttaa lukijaa löytämään oman ikigainsa. Mutta, mikä on tämä mystinen ikigai? Garcia ja Miralles kertovat sanan olevan japanilainen käsite, jonka kirjoittajien mukaan voi karkeasti kääntää tekemisen iloksi. Se on sukua logoterapialle, jonka perustana on elämän tarkoituksen löytäminen.

Kirjan pääosaan nousee Okinawan saari, jolla asuu eniten pitkäikäisiä ihmisiä maailmassa. Garcia ja Miralles matkustavat Japaniin Okinawan saarelle Ogimin kylään, jossa he tutustuvat paikalliseen elämään ja kulttuuriin sekä saaren iäkkäisiin asukkaisiin.

Entä mistä japanilaisten pitkäikäisyys johtuu? Kirjoittajat esittelevät vastaukseksi muun muassa stressin hallintaa, Okinawalaista ruokavaliota ja kevyttä liikuntaa.

Pitkän iän salaisuus on mennä aikaisin nukkumaan, herätä varhain ja tehdä kävelylenkki. Elää rauhassa ja riemuita. Säilyttää hyvät välit ystäviin. Kevät, kesä, syksy, talvi... Vuodenajoista pitää nauttia täysin rinnoin. 

 -Ogimin kylän asukas

 

Kirjasta annetaan vinkkejä, kuinka omaan ruokavalioon voi ottaa vaikutteita Okinawan terveellisestä ja paljon vihanneksia sisältävästä ruokavaliosta. Ruokavalio-ohjeiden lisäksi kirjasta löytyy vinkkejä kevyen liikunnan harrastamiseen, jotta keho pysyy päivän mittaan tasaisessa liikkeessä. Kirjan kuvitusten avulla uutena liikuntamuotona voi kokeilla vaikka taijia, radio taisoa tai qigongia.

Jos tavoitteena on mahdollisimman pitkä elämä, ei sen saavuttamiseen tarvita mitään erityisiä vippaskonsteja. Kunhan ruokavalio on ravitseva, päivän mittaan tulee liikuskeltua ja jos tämän lisäksi viettää aikaa itselle tärkeiden ihmisten seurassa, on pitkän ja onnellisen elämän salaisuus selvitetty.

Oma ikigaini koostuu arjen pienistä iloista. Muutamia esimerkkejä mainitakseni saan suurta iloa aamukahvista, kävelylenkeistä luonnossa, kirjoittamisesta ja kirjojen lukemisesta. Nämä pienet ilot antavat itselleni joka aamu syyn nousta sängystä ylös ja yrittää nauttia uudesta päivästä täysin rinnoin.

Mikä on sinun ikigaisi?

Olen tehnyt marraskuun aikana useita kirjastovierailuja ja kuin huomaamattaan luettavien kirjojen kasa on päässyt kasvamaan suureksi. Olen viettänyt monta mukavaa lukuhetkeä viltin alle kääriytyneenä ja tarinoiden maailmaan uppoutuneena. 

Marraskuun kirjastolainoissa vilisee kolmen kirjan verran kulttuuria kabuki- teatteriin liittyen ja kahden kirjan verran kirjagramin suosiossa olleita kirjoja. Tässä julkaisussa teen pikaesittelyn kaikista lainaamistani kirjoista ja kerron hieman, miksi valitsin juuri nämä teokset.

Esittelyssä marraskuun kirjastolainat

1. Lähikaupan nainen / Sayaka Murata

Kirjan päähenkilö on 36- vuotias Keiko, joka työskentelee osa-aikaisena myyjänä konbini- lähikaupassa. Hänen elämänsä poikkeaa niin sanotun "normaalin" naisen elämästä. Hänellä ei ole poikaystävää, hän ei ole naimissa eikä hänellä ole lapsia. Kaiken lisäksi hänen työnsäkin on osa-aikaista. Perheen ja ystävien painostuksesta Keiko alkaa toimia yhteiskunnan odotusten mukaisesti ja tekee valintoja, jotka keikauttavat hänen elämänsä päälaelleen.

Olin nähnyt tämän kirjan kansikuvan useaan otteeseen kirjagramin käyttäjien kuvavirrassa. Uteliaisuuteni kirjaa kohtaan heräsi nähtyäni kirjan iloisen keltaisen värityksen ja konbini- lähikaupan myyjien Irasshaimase!- tervetulotoivotuksen kirjan kansikuvassa. Halusin tietää, millainen tarina lähikaupan naisella on kerrottavanaan.

Lue lisää: Sayaka Murata: Lähikaupan nainen - Muistoja konbini- lähikaupasta

2. Matkakissan muistelmat / Hiro Arikawa

Kulkukissa jää auton alla ja loukkaantuu. Satoru Miyawaki- niminen mies vie kissan eläinlääkäriin, hoitaa sitä kotonaan ja tarjoaa sille lopulta kodin luotaan. Kulkukissasta tulee kotikissa ja se saa nimekseen Nana. Satoru joutuu kuitenkin yllättäen luopumaan Nanasta ja hän pakkaa tavaransa sekä kissan hopeiseen pakettiautoonsa. He aloittavat yhdessä matkan ympäri Japania Satorun yrittäessä löytää Nanalle uusi loppuelämän koti.

Tämän kirjan kuvan näin myös kirjagramin käyttäjien kuvavirrassa. Kirjasta kirjoitettujen esittelyjen perusteella emmin pitkään, haluanko lukea kirjan, koska se kertoo rakkaasta lemmikistä luopumisesta. Kissarakkaana ihmisenä päätin kuitenkin tutustua kirjaan, koska halusin lukea tarinan luopumisesta kissan näkökulmasta kerrottuna.

3. Kabuki - A pocket guide / Ronald Cavaye

Englanninkielinen ja taskukokoinen opas japanilaisesta kabuki- teatterista. Oppaan kirjoittaja Ronald Cavaye on työskennellyt vuodesta 1981 selostajana ja kommentaattorina Tokion Kabukiza- teatterissa englanninkielisessä kuulokeoppaassa. Tähän oppaaseen on koottu kaikki, mitä aloittelevan kabukin katsojan täytyy tietää.

Tämä saattaa tulla yllätyksenä, mutta olen hurahtanut kabuki- teatteriin ja käynyt katsomassa kabuki- näytelmän Japanissa. Sen takia halusin etsiä käsiini kaikki mahdolliset lainattavissa olevat kirjat kabuki- teatteriin liittyen. Tämä opas lähti kirjastosta mukaani, koska tässä on hyvin tiivistettynä kaikki, mitä kabukista tulee tietää ja kaikki, mitä syvemmän katselukokemuksen saavuttaminen vaatii.

4. Kabuki Today - The Art and Tradition / Shunji Ohkura, Donald Keene, Iwao Kamimura

Valtava englanninkielinen kirja suurilla kuvilla koristeltuna kabuki- teatterista. Kuten yllä mainitsemani opas, myös tämä kirja kertoo, mitä kabuki- teatteri on, esittelee erilaisia kabuki- näytelmiä, rooleja, asuja, soittimia sekä näyttelijöitä. Kirjan esittelyosuuden on kirjoittanut Donald Keene, muun tekstiosuuden Iwao Kamimura ja kuvat on ottanut Shunji Ohkura.

Kuten tulikin jo mainittua, halusin haalia kasaan kaikki löytämäni kirjat kabuki- teatterista. Tässä kirjassa pidän erityisesti sen valtavasta kuvakokoelmasta ja helppolukuisuudesta. Tätä kirjaa lukee ja kuvia selailee oikein mielellään. Pidän myös siitä, että tässä kirjassa esitellään eri näytelmiä ja kerrotaan niiden juonia. 

5. Kabuki / Masakatsu Gunji, Chiaki Yoshida, Donald Keene

Tämä kabukista kertova kirja on lainaamistani vanhin, vuodelta 1985. Se on englanninkielinen ja kertoo myös kabukin historiaa, esittelee eri näytelmiä, näytelmäkirjoittajia ja  näyttelijöitä. Kirjan esittelyosuuden on kirjoittanut Donald Keene, muun tekstiosuuden Masakatsu Gunji ja kuvat on ottanut Chiaki Yoshida. 

Tämä oli viimeinen kirja, jonka löysin. Ensi vaikutelma on, että kirja on valtava ja tämä tulee olemaan raskas luettava. Kirjan kuvat ovat suurimmaksi osaksi mustavalkoisia. Luulen ettei tästä ole niin paljon iloa kuin kahdesta edellä mainitusta. Ohjaisin kabukin maailmaan tutustuvia lukijoita ja muita teatteri- harrastajia ensisijaisesti kahden edellä mainitun kirjan pariin tämän sijaan.

Loppusanat

Tältä näytti tämän marraskuun kirjastolainat. Tämän kirjoituksen julkaisun jälkeen kyseinen kasa on päässyt kasvamaan vielä kolmella pitkään lukulistalla olleella kirjalla, joista yksi on ollut jatkuvasti kirjastossa lainassa. Viiden kuukauden odottelun jälkeen olen viimeinkin saanut sen käsiini ja odotan kovasti, että pääsen aloittamaan sen lukemisen.

Mitä mieltä olet näistä marraskuun lukuvalinnoista? Herättikö näistä jokin mielenkiintosi tai oletko mahdollisesti jo lukenut jonkin näistä edellä mainituista kirjoista?

Marutei Tsurunen: Sinisilmäinen samurai - Suomalaisella sisulla Japanin senaattiin

Tiesitkö, että Japanin parlamentin ylähuoneen senaattorina on toiminut suomalainen mies? Minä en tiennyt ennen kuin löysin tämän kirjan kirjastosta ja sain taas oppia uutta.

Kirjaston hyllyvälejä kulkiessani ja uutta luettavaa etsiessäni katseeni osui kauniiseen kirjan kanteen. Otin kirjan käteeni ja saman tien huomioni kiinnittyi kirjan vangitsevaan nimeen; Sinisilmäinen samurai. "Mitä ihmettä..?", ajattelin ja otin kirjan mukaani kotiin luettavaksi.

Tässä kirjassa haluan kertoa kaikista niistä ihmeistä ja vastoinkäymisistä, joita olen saanut kokea. Hartaasti myös toivon, että oman elämäntarinani ja kokemuksieni kautta voisin antaa vihjeitä siitä, miten voimme itse kukin löytää oman kutsumustehtävämme ja onnellisuutemme tässä maailmassa.

Martti Turunen, nykyiseltä nimeltään Marutei Tsurunen, syntyi 30.4.1940 Höntönvaarassa Pohjois-Karjalassa. Hän muutti vanhempiensa mukana Jaakonvaaraan ja aloitti 16- vuotiaana sijaisen tehtävät Pielisjärven seurakunnan nuorisotyöntekijänä. 

Vuonna 1964 diakoniksi valmistuttuaan Tsurusella ja hänen vaimollaan oli koulutus, jonka turvin he jättivät anomuksen Suomen lähetysseuralle lähteäkseen yhdessä lähetystyöhön Afrikkaan. Eräänä päivänä lehteä selaillessaan Tsurunen kiinnitti huomionsa ilmoitukseen, jossa Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys etsi uutta perhettä lähetystyöhön Japaniin. Jumalan johdatukseen uskovana miehenä Tsurunen uskoi lehti-ilmoituksen olevan suora viesti Jumalalta hänelle. Afrikan sijaan Tsurunen perheineen päätyikin lähtemään lähetystyöhön Japaniin.

Kirjassaan Tsurunen kertoo elämästään uudessa kotimaassaan Japanissa, elämäntehtävänsä etsimisestä, politiikkaan lähdöstä, vaalikampanjoinnista sekä urastaan Japanin senaattorina kahdentoista vuoden ajan. Politiikan lisäksi Tsurunen pyrkii parhaansa mukaan selittämään japanilaista kulttuuria suomalaiselle lukijalle. Hän myös avaa yksityiselämänsä esirippua ja kertoo perhe-elämästään hyvin avoimesti.

Olipa mielenkiintoista lukea, kuinka pitkälle suomalaisella sisulla voikaan päästä. En ole aiemmin nähnyt tai kuullut uutisointia Marutei Tusurusesta, joten oletan, että hän on Suomessa suurelle yleisölle tuntematon ihminen. Tsurusen tyyli kertoa politiikasta oli lukijalle kevyttä lukea ja helppoa ymmärtää. Koen politiikan yleensäkin aika raskaaksi aiheeksi, mutta tätä kirjaa lukiessa minulle ei tullut raskasta tunnetta.

Ensilumen leijailua

Tunnelmia talven ensimmäisistä päivistä

Kalenteria käännettiin muutama päivä sitten marraskuun puolelle ja kuin taikaiskusta ensilumi satoi maahan 1.11. Marraskuun ensimmäisenä aamuna herätessäni katsoin ikkunasta ulos suu auki, kun maa oli saanut yön aikana lumisen peitteen päälleen. Pakkastakin oli ja auton ikkunat jäässä. "Tästä se talvi lähtee taas käyntiin", ajattelin vetäessäni verhot ylös.

Tällä hetkellä istun kotona kupillinen kahvia kädessäni ja katselen jälleen ikkunan takana satavaa tiheää, mutta hieman kosteaa lumisadetta. Näinköhän tänä vuonna lumi jää kerralla maahan ja sulaa vasta ensi keväänä? 

Pikkulinnut eivät lumisateesta välitä vaan käyvät tiuhaan tekemässä vierailuja lintulaudalle tarkistaen, onko ruokaa jo tarjolla. Kyllä on. Aloitin ruokinnan heti, kun maa oli valkoinen. Talipalloja ripustan pensaiden suojiin kunhan pakkanen hieman kiristyy.

Lintulaudan alla olevat jäljet paljastavat, että rusakko ja hiiri ovat myös käyneet vierailulla.

Talven saavuttua kaakao- juomakausi on saanut alkunsa lukuhetkien siivittäjänä. Villasukat jalassa ja lämpöisen viltin alla kirjaa lukiessa kupillinen kuumaa kaakaota maistuu kerrassaan herkulliselta. 

Kirjoista puheenollen, seuraavien viikkojen aikana blogin julkaisuissa tulee olemaan vain kirjaesittelyitä. Heinäkuussa kirjastosta lainaamani ja lukemani kirjat ovat harmillisesti joutuneet odottamaan omaa esittelyvuoroaan turhan pitkään. Niiden on viimein aika saada oma hetkensä parrasvaloissa.  

Tätä julkaisua kirjoittaessani kahvikupin pohja alkaa jo häämöttää. Juuri sopivasti, sillä puhelimeeni saapuu kolme ilmoitusta kirjastosta. Tekemieni varausten kerrotaan odottavan kirjastossa lainaajaansa. 

Puen siis talvivaatteet päälle ja lähden kävelemään kohti kirjastoa nyt jo heikentyneen lumisateen ympäröimänä.

Kirja vai äänikirja?

Meitä lukijoita on maailmassa monenlaisia. Yksi lukee mieluummin tarinat kirjasta käsin ja toinen kuuntelee niitä mieluummin äänikirjan muodossa toisen ihmisen lukemana. Mutta onko kirjalla ja äänikirjalla jotain eroa? Mikä näissä kahdessa on hyvää ja mikä huonoa?

Kysymys nousi mieleeni kävelyllä ollessani. Kotiin päästyäni keitin itselleni kupillisen teetä, kaivoin muistikirjan esiin ja istuuduin alas pohtimaan asiaa höyryävän teekupillisen ääreen. Nyt haluaisin jakaa pohdiskeluhetkeni aikana kirjoitetut muistiinpanot kirjan ja äänikirjan välisistä hyvistä ja huonoista puolista. 

Ennen kuin pääset vertailun pariin, haluaisin huomauttaa ettei tämän kirjoituksen tarkoituksena ole aiheuttaa eripuraa kirjojen lukijoiden ja äänikirjojen kuuntelijoiden välille. Jokainen on vapaa valitsemaan itselleen mieluisimman lukutavan. 

Äänikirja

Hyvät puolet

• Äänikirja on helposti saatavilla ja sitä voi kuunnella missä ja milloin vain. Kuuntelu onnistuu helposti autonratissa, töitä tehdessä tai vaikka mustikkametsässä marjoja poimiessa. Kirjan voi laittaa kuulumaan taustalle työnteon oheen.

• Oiva apu heille, joilla on jonkinlainen este kirjojen lukemiselle. Voin kuvitella, että kirja jätetään helposti avaamatta ja lukematta, jos lukeminen ei onnistu helposti vaan sen eteen joutuu tekemään töitä. Kirjasta ei yksinkertaisesti pysty nauttimaan.

• Äänikirjat voivat matalalla kynnyksellä houkutella uusia ihmisiä kirjallisuuden pariin. Äänikirjan ostaakseen tai lainatakseen ei tarvitse poistua kotoa vaan sen kuunteluun riittää pelkkä sovellus omassa puhelimessa.

Huonot puolet

• Äänikirjan lukijan ääni ei välttämättä miellytä kuuntelijaa. Syystä tai toisesta kemia lukijan ja kuuntelijan välillä ei kohtaa ja tämän vuoksi kirja voi jäädä kokonaan kuuntelematta.

• Lukutahti voi olla kuuntelijalle liian nopea tai liian hidas. Liian nopean tahdin takia kirjaan ei pääse uppoutumaan tai liian hitaan tahdin vuoksi kirja alkaa tuntua pitkästyttävälle.

• Kuuntelu vaatii erillisen sovelluksen, tilauksen tai tilin. Ajan mittaan eri palveluihin tarvittavia sovelluksia ja tilejä alkaa kertyä paljon eikä kaikkien tilausten perässä enää pysy. 

• Kirjailijat ja kustantamot eivät välttämättä saa yhtä hyvää korvausta äänikirjasta kuin perinteisestä kirjasta. Muun muassa Yle on uutisoinut äänikirjojen kuuntelun ja kaunokirjailijoille maksettavan tekijänoikeuskorvauksen eroista.

Kirja

Hyvät puolet

• Omaa mielikuvitustaan käyttämällä tarinoiden maailmaan pääsee paremmin sisälle. Lukijan mielikuvitus kehittyy ja pääsee puhkeamaan kukkaan. Lukija oppii hahmottamaan asioita eri näkökulmista lukemisen myötä.

• Lukutahdin voi määrittää itse. Kirjan voi halutessaan ahmaista nopeasti läpi tai siitä voi nautiskella hitaasti lukemalla.

• Lukeminen ei välttämättä tarvitse rahallista panostusta. Kirjoja voi lukea ilmaiseksi lainaamalla niitä kirjastosta. Kirjastokortin saa käyttöön ilman maksua ja niitä voi hankkia useammasta eri kirjastosta. 

• Lukutaito ja luetun ymmärtäminen pääsevät kehittymään. Sanavarasto karttuu uusien sanojen oppimisen myötä.  

• Kirjojen kansikuvat ovat taidetta, joten kirjoja laittaa mielellään esille kirjahyllyyn.

• Kirjasta ei lopu akku kesken eikä se tarvitse nettiyhteyttä toimiakseen. Sitä voi lukea missä ja milloin vain. 

Huonot puolet

• Kirjastosta ei välttämättä löydy juuri sitä kirjaa, jonka haluaisi lukea. Tai se on jo lainassa jollain toisella, jolloin kirjan lainaamista joutuu odottamaan kirjaston varausjonossa. Suosittujen kirjailijoiden uutuusteoksia voi joutua odottamaan varausjonossa jopa useita kuukausia. Lue Ylen uutisista artikkeli, jossa Satu Rämön uutuusdekkari kaatoi kirjaston varausjärjestelmän.

• Jos kirjan haluaa hankkia omaksi, kustannukset saattavat nousta yllättävän suureksi. Kirjakaupoissa asiakas voi halutessaan käyttää hankintoihinsa helposti useamman euron.

• Ajan kuluessa kirjan kunto kärsii. Sen kannet irtoavat liitoksistaan, sivut kuluvat ja käpristyvät hiirenkorville. Se voi myös kastua pilalle ulkona lukiessa ja sadekuuron yllättäessä, tai ottaa osumaa kynttilästä joutuessaan liian lähelle kynttilänvaloa lukuhetken aikana.

Loppusanat

Sain yllättävän paljon asioita kirjoitettua ylös. Äänikirjat ovat nykyään kovassa suosiossa lukijoiden keskuudessa, mutta eivät perinteiset kirjat ole menettäneet paikkaansa enkä usko, että tulevaisuudessa menettäisivätkään. Kyllä niille aina löytyy lukijansa.

Itsestäni puheen ollen, tulen aina valitsemaan perinteisen kirjan äänikirjan sijaan. Pidän siitä tunteesta, kun voin pitää kirjaa kädessäni, käännellä sen sivuja ja kuunnella sivujen rapinaa. Voin lukea kirjaa rauhassa omaan tahtiin ja tekstin viemänä pääsen kunnolla uppoutumaan tarinoiden maailmaan. Kirjat ovat pakopaikka arjen kiireistä.

Kerro kommenteissa, kulutatko kirjoja mieluummin lukemalla vai äänikirjoja kuuntelemalla.