Vierailin Mitä kirjoitin tänään- blogissa ja luin siellä kirjoituksen vuoden 2025 Helmet-lukuhaasteesta. Kuulin kyseisestä lukuhaasteesta nyt ensimmäistä kertaa. 

Aloitettuani oman blogin kirjoittamisen ja lukupäiväkirjan pitämisen, olen ilokseni löytänyt kirjallisuuden maailmasta ja lukijoiden yhteisöstä uusia tapoja nostaa lukukokemusta uudelle tasolle. 

Kokosin Mitä kirjoitin tänään- blogin innoittamana pienen tietoiskun Helmet-lukuhaasteesta, jos blogin lukijoista löytyy muitakin, joille lukuhaaste on entuudestaan tuntematon. Kerron myös, mitkä Helmet- lukuhaasteen kohdat osoittautuvat itselleni vaikeaksi saada suoritettua.

Mikä on Helmet-lukuhaaste?

Lyhyesti kerrottuna Helmet-lukuhaaste on Helmet-kirjastojen eli pääkaupunkiseudun yleisten kirjastojen verkoston järjestämä vuosittainen tapahtuma, jossa kirjasto koostaa kullekin vuodelle 50- kohtaisen listan, jota käytetään lukuvinkkeinä. Listan ovat koostaneet kirjastoammattilaiset ja haasteen tarkoituksena on tutustuttaa lukijoita monipuolisesti kirjallisuuden maailmaan.

Tarjolla on myös pienempi Pieni Helmet-lukuhaaste, jonka listassa on 25-kohtaa. Se sopii erityisesti lapsille, mutta aikuisiltakaan haasteeseen osallistumista ei ole kielletty.

Helmet-lukuhaasteeseen saavat osallistua ihan kaikki. Voit olla pieni tai suuri lukija, hidas tai nopea lukija, innokas lukutoukka tai juuri kirjojen maailmaan eksynyt lukutoukan alku. 

Sääntöjä kirjojen kuluttamiseen tai haasteen suorittamiseen ei myöskään ole. Saat suorittaa haasteen lukemalla kovakantisia kirjoja, sähköisiä e-kirjoja tai kuuntelemalla äänikirjoja. Haasteesta ei pidä ottaa suurempaa stressiä vaan sen tarkoituksena on nauttia itse lukemisesta. Haasteen voi halutessaan myös jättää kesken, jos siltä tuntuu.

Lisää tietoa Helmet-lukuhaasteesta löydät tämän linkin kautta. Linkin takaa löydät myös lukuhaasteen kokonaisen 50-kohtaisen listan.

Helmet-lukuhaaste 2025 erilaisesta näkökulmasta

Kävin suurella mielenkiinnolla tutustumassa Helmet-lukuhaasteeseen yllä mainitsemani linkin kautta. Omalta osaltani en aio lähteä tähän haasteeseen sen kummemmin mukaan, koska asetin itselleni hieman erilaisen lukutavoitteen.

Ajattelin kuitenkin, että olisi hauskaa lähestyä Helmet-lukuhaastetta hieman erilaisesta näkökulmasta ja miettiä vuosien varrella lukemiani kirjoja. Tutkin Helmet-lukuhaasteen koontia ja etsin ne kohdat, joita en pysty lukuisten kirjojen lukemisesta huolimatta täyttämään. 

Katsotaan yhdessä ne kohdat, joita en saa täytettyä.

10. Kirjassa käydään elokuvissa. 

Mietin ja mietin ja mietin. Mieleen ei tule yhtäkään kirjaa, jossa hahmot olisivat käyneet elokuvissa. Voi olla mahdollista, että lukemissani kirjoissa on vain ohimennen mainittu tai todettu elokuvissa käyminen, joka ei ole jäänyt minulle muistiin.

Lähin vastine elokuvissa käymiseen lienee Sanaka Hiiragin kirjassa Unohdettujen muistojen valokuvaamo, jossa elämän ja kuoleman välitilassa oleva ihminen katsoo pyörivästä kuvalyhdystä kuvia oman elämänsä varrelta ennen siirtymistään eteenpäin. Tätä tosin en laskisi haasteessa onnistumiseksi.

11. Tietokirja, joka on julkaistu 2020-luvulla. 

Luulin jo onnistuneeni tässä, mutta lukemani kirjan julkaisuvuosi heitti muutamalla vuodella. Viimeisin lukemani tietokirja on Peter Wohllebenin kirjoittama Puiden salattu elämä, joka on julkaistu vuonna 2017. Ehkä nyt olisi hyvä aika tutustua uusimpien tietokirjojen antiin.

14. Kirjan kääntäjä on voittanut Mikael Agricola -palkinnon tai muun käännöspalkinnon. 

Luen paljon ulkomaista kirjallisuutta, joten luulisin, että jonkin lukemani kirjan kääntäjä on saanut käännöstyöstään lukuhaasteessa mainitun käännöspalkinnon. Suoraan en tosin pysty yhtäkään mainitsemaan nimeltä. Nettihakuakaan en viitsi tehdä asian selvittääkseni. Sovitaan siis, että tämä kohta on vielä täyttämättä.

26. Kirjassa on itse valittu perhe. 

Ensin mieleeni ei tullut yhtään kirjaa, jossa hahmo tai hahmot olisivat valinneet itselleen perheen. Lähestyin asiaa ehkä hieman liian vaikeasti. Mietin, että tarkoitetaanko tässä perinteistä ydinperhettä eli äiti, isä ja lapsia? Vai luetaanko kavereista muodostunut läheinen piiri perheeksi? Muodostavatko yksinäinen mies ja sen kadulta pelastama kissa perheen?

Sitten keksin, että itse asiassa olen lukenut yhden omaelämäkerran, jossa kirjan kirjoittaja valitsi haluavansa tulevan adoptoiduksi toiseen perheeseen. Eikös tämä lasketa haasteessa onnistumiseksi?

27. Jossain maassa kielletty kirja, joka on julkaistu 2000-luvulla. 

Tämä on kieltämättä hankala kohta täyttää. Selasin Kirjasampo- kirjahakua, mutta näyttää siltä, että kaikki lukemani kirjat ovat olleet sallittuja.

Listalla tosin näytti olevan George Orwellin Eläinten vallankumous, jonka olen katsonut televisiosta. Mutta television katseluahan ei haasteen onnistumiseksi lasketa! Kaiken lisäksi kyseinen romaani on ilmestynyt vuonna 1945.

32. Kirja liittyy jollain tavalla Tove Janssoniin. 

Ainoat tavat, joilla saisin tämän kohdan täytettyä olisi lukemalla kirja joko muumeista tai Tove Janssonista itsestään. Tai lukemalla jokin Japanista kertova kirja, jossa ohimennen mainitaan japanilaisten kiinnostuksesta Tove Janssonin muumeihin. Harmillisesti muumit eivät vain tätä lukutoukkaa erityisemmin kiinnosta, joten tämä kohta jää sen vuoksi täyttämättä.

50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä. 

En usko, että saan lukuhaasteen viimeistä kohtaa ikinä täytettyä. Syy on siinä etten ole ikinä kysellyt tai pyytänyt kirjaston työntekijöiltä lukuvinkkejä. Olen tyytyväisesti vain tutkinut kirjaston kirjojen tarjontaa itse. 

Joskus voisi olla hyvä astua ulos omalta mukavuusalueelta ja kysäistä kirjastoammattilaisen apua uuden luettavan löytämiseen. Koskaan ei voi tietää, millaisen helmen äärelle lukija voidaankaan johdattaa.

Loppusanat

Tässä olisi tekemäni koonti hieman erilaisesta näkökulmasta vuoden 2025 Helmet-lukuhaasteesta ja sen vaikeista kohdista, joiden takia en saisi haastetta aivan kokonaan suoritettua. 

Minusta on hienoa, että Helmet-kirjastot ovat keksineet aloittaa jokavuotisen perinteen, joka toivon mukaan houkuttelee uusia lukijoita kirjallisuuden maailmaan. Jospa tämä perinne leviäisi myös muihin Suomen kirjastoihin sekä maalle että kaupunkiin.

Toivotan kaikille lukuhaasteeseen osallistuville onnea ja iloa uusien kirjojen löytämiseen ja lukuhaasteen suorittamiseen! 

Aioitko osallistua tai oletko kenties aiempina vuosina osallistunut Helmet-lukuhaasteeseen? 

Talviliikunnan riemua luonnossa liukulumikenkäillen

Tämän talven liukulumikenkäilykausi on korkattu käyntiin! Runsaiden lumisateiden jälkeen pelloille ja metsiin on kertynyt tarpeeksi lunta, jotta hiihtäminen luonnon helmassa onnistuu. En pidä hiihtämisestä valmiiksi tehdyillä laduilla, jotka ovat täynnä muitakin hiihtäjiä, vaan veri vetää luonnon helmaan omaan rauhaan.

Lumisateiden väistyttyä sää oli otollinen iltapäivän hiihtoretkelle.

Hain varastosta sauvat ja vaihdoin niihin kesän sauvakävelylenkkien jäljiltä jääneet kumitupit luonnossa hiihtämiseen sopiviin hiihtosompiin. Nostin liukulumikengät esiin ja tarkastin, että ne ovat käyttökunnossa. Käyttämäni liukulumikengät ja sauvat ovat edullisempaa mallia ja merkiltään Haghus. Tällaiselle harrastelijahiihtäjälle ne ovat olleet oikein kätevät ja palvelleet käyttäjäänsä moitteettomasti. 

Puin hiihtovaatteet päälle ja pakkasin tavarat autoon. Sitten vain matkaan!

Päästyäni hiihtämiseen sopivalle pellolle, sujautin kengät liukulumikenkiin. Pidän siitä ettei liukulumikenkäilyä varten tarvitse ostaa erillisiä monoja, koska liukulumikenkien soljet voi säätää omiin talvikenkiin sopiviksi. Ne ovat helpot pukea jalkaan ja ottaa käytön jälkeen pois.

Valmiina hiihtoretkelle!

Hiihtoretken aloittaessani sää oli aurinkoinen ja pakkastakin vain -9 astetta. Pellolla käyvä viima tosin teki säästä kylmemmän tuntuisen. En antanut viiman haitata menoa, koska hiihtäessä tulee lämmin.

En ehtinyt hiihtää kovinkaan kauas lähtöpaikastani, kun huomasin hangella ilveksen jäljet. Se oli kulkenut pellon reunaa myöten ja kaivanut kuopan. Ihmettelin edessäni näkyvää kuoppaa ja arvelin ilveksen kaivaneen sieltä esiin piilottamansa ruoan.

Jatkoin matkaani ja pian totesin arveluni osuneen oikeaan. Edessäni hangella pötkötti puoliksi syödyn jäniksen raato. Raadon ympärillä oli ilveksen jälkiä, jotka olivat tulossa poispäin kaivetun kuopan luota. Olin tekemästäni löydöstä innoissani, koska en ole aiemmin tehnyt havaintoja ilveksen jäljistä, saati nähnyt sen saaliin jäämiä. 

Jätin jäniksen raadon ja ilveksen jäljet taakseni. Hiihtelin pellolla rauhalliseen tahtiin metsän reunaa myötäillen ja auringon paisteesta sekä talvisesta maisemasta nauttien. Hymy nousi väkisin huulille ja toistelin mielessäni, kuinka luonnossa hiihtäminen on vain parasta mahdollista talviliikuntaa. 

Itse tehtyä latua pitkin on mukavaa hiihtää takaisin.

Iltapäivän edetessä aurinko painui taivaalle kertyvien pilvien taakse piiloon. Lunta alkoi hiljakseltaan sataa maahan ja sen myötä päivä hämärtyä. Päätin, että nyt on hyvä hetki palata takaisin kotiin. 

Talven ensimmäinen hiihtoretki oli todella onnistunut ja liukulumikenkien jalasta riisumisen jälkeen mieleni teki lähteä saman tien uudestaan hiihtämään. Talvea on onneksi vielä reilusti edessäpäin, joten uskon pääseväni pukemaan liukulumikengät varsin pian takaisin jalkaan.

Tämän julkaisun myötä toivotan talviliikunnan riemua ja rauhallista joulua blogin lukijoille!

Helen Garner: Vierashuone

Kerroin Esittelyssä syysloman kirjastolainat- nimisessä kirjoituksessa lainanneeni Helen Garnerin Vierashuoneen syyslomalukemiseksi. Valitsin kirjan puhtaasti sen paksuuden ja takakannen kuvauksen perusteella. Takakansi kertoo Vierashuoneen olleen palkittu ja kriitikoiden ylistämä teos.

Vähän ennen kuutta avain kääntyi työläästi lukossa, ja kumara hahmo laahusti eteisen poikki. Nicolan olkapäät olivat lysyssä, polvet koukussa; pää oli työntynyt niin pitkälle eteenpäin, että kaula oli lähes vaakatasossa. Mitä ihmettä ne olivat hänelle tehneet? Pomppasin pystyyn, mutta kun hän astui keittiön valoon, näin hänen kasvoillaan taas tuon hirveän hymyn, tuon irvistyksen joka ilmoitti: Älä kysy minulta mitään.    

"Olo ei ole ihan ensiluokkainen", hän mutisi tarraten molemmin käsin työtason kulmaan. 

Kirja kertoo kahdesta ystävästä, Helenistä ja Nicolasta. Nicolalla on syöpä, joka on edennyt terminaalivaiheeseen. Hänen ennustettu elinaikansa on 1 - 3 vuotta. Nicola matkustaa Sydneystä ystävänsä Helenin luo Melbourneen aloittaakseen Theodore- instituutissa vaihtoehtohoidot syöpää vastaan. Helen tarjoaa ystävälleen vierashuoneestaan lepopaikan hoitojen ajaksi.

Nicola kärsii kovista kivuista sekä hoitojen aiheuttamista rajuista sivuoireista. Helen hoivaa Nicolaa parhaansa mukaan, vaihtaa sänkyyn kuivia lakanoita keskellä yötä ja pyrkii tekemään kaikkensa tehdäkseen Nicolan olon mukavammaksi. Hän jopa ehdottaa Nicolalle yhteydenottamista palliatiivisen hoidon yksikköön, mutta Nicolan härkäpäinen usko Theodore- instituutin hoitoihin estää Heleniä hankkimasta ulkopuolista apua jaksamisensa tueksi.

Lopulta Helen uupuu ja alkaa pohtia, voiko hän musertaa Nicolan toivonrippeet syövästä parantumisesta, ja alkaa puhua kuolemaan valmistautumisesta. 

Vaikutti siltä, että suonensisäinen C-vitamiini runteli pahiten hänen selkärankaansa, sillä hän ei pystynyt istumaan suorassa. Hoivasin häntä: otin pois märät lakanat ja käärin ne myttyyn, hain tilalle puhtaita, sijasin hänen vuoteensa uudelleen ja taas uudelleen. Minun ahertaessani hän istui kumarassa puutuolilla huoneen nurkassa kapeat, sinelmäiset kädet yhteen puristettuina sylissä.

Osasin odottaa tarinaa kahdesta ystävästä syöpätaistelun keskellä, mutta tarinan todenmukaisuus ja käsin kosketeltava ristiriitaisuus toisen ihmisen viimeisen oljenkorren murtamisesta saivat silmäni kostumaan kyyneleistä.

Tarina kuvaa hyvin todenmukaisesti syöpäsairaan taistelua viheliäistä tautia vastaan. Elämänhalu on kova, joten kaikki kivet ja kannot tulee käännettyä, jotta syövän parantava hoito löytyisi. Kun länsimaalainen lääketiede lopulta nostaa kädet pystyyn ja toteaa ettei mitään ole enää tehtävissä, taistelija kääntyy vaihtoehtoisten hoitojen pariin, toivoo näiden muuttavan tilanteen ja taudin parantuvan.

Kirja veti itseni varsin sanattomaksi. Voin vain todeta, että Helen Garnerin Vierashuone on todella hyvin kirjoitettu kirja vakavasta aiheesta.

Lukumotivaatio hukassa? Vinkit lukumotivaation palauttamiseen

Lukutavoite kuluneelle ja ensi vuodelle on asetettu, mutta lukeminen ei vain edisty. Töissä on kiirettä, elämässä tapahtuu odottamattomia haasteita eikä aikaa tai energiaa lukemista varten vain ole. Lukumotivaatio on kokonaisuudessaan kadonnut... Tuttu tilanne meille lukijoille.

Joskus elämässä vain tapahtuu asioita, jotka vaativat täyden huomiomme, jolloin motivaatio kirjojen lukemiseen pääsee loppumaan. Mutta kuinka lukumotivaation saa palaamaan takaisin?

Mietin kysymystä hetken aikaa ja kirjoitin ylös muutaman vinkin, joiden olen huomannut toimivan itselleni motivaation kadotessa ja lukujumin iskiessä päälle. Toivottavasti nämä pienet vinkit auttavat myös sinua pääsemään yli lukujumista.

Vinkit lukumotivaation palauttamiseen

1. Hyväksy tilanne ja ota itsellesi aikaa

Aivan ensimmäisenä on tärkeää hyväksyä ettei motivaatiota lukemiselle yksinkertaisesti ole. Nyt on aika vetää syvään henkeä, keskittyä lepäämiseen ja ottaa aikaa itseä varten. Kirjat voi hyvällä omallatunnolla laittaa syrjään ja jättää ne odottamaan lukemistaan kirjahyllyyn tai kirjastoon.

Tässä vaiheessa mahdollisesti itselle asetetut lukutavoitteet kannattaa hylätä kokonaan. Kirjat kyllä jaksavat odottaa lukijaansa eikä lukutavoitteita tarvitse aina saavuttaa. Omasta mielestäni ne vain luovat turhaa stressiä tässä muutenkin suorituskeskeisessä maailmassa. 

Tärkeintä motivaation kadotessa on, että keskityt ensisijaisesti omaan hyvinvointiisi. Nuku hyvät yöunet, syö hyvin, liiku ja nauti elämästä ilman kirjoja.

Kun yllämainitut elämän peruspilarit on laitettu kuntoon, on aika miettiä, kannattaako lukutaukoa jatkaa vielä hetken vai olisiko hyvä aika kokeilla pienen kirjan lukemista. Jos lukeminen ajatuksena tuntuu liian raskaalta, kannattaa taukoa jatkaa eikä pakottaa itseään kirjojen pariin. 

2. Aloita lukeminen kevyesti

Kun aikaa ja energiaa kirjojen lukemiselle taas löytyy, kannattaa lukeminen aloittaa mahdollisimman helposti ja kevyesti. Voit kuunnella vaikka äänikirjaa työnteon tai arkiaskareiden ohessa, tai keskittyä pienen ja lyhyen kirjan lukemiseen. 

Jos mikään äänikirja tai kovakantinen kirja ei vielä yhtään houkuttele, voi lukumotivaatiota yrittää herätellä vaikka sarjakuvien tai kuvakirjojen parissa. Pääasia on, että löydät jonkin teoksen, johon on mielekästä tarttua ja jonka pariin palata takaisin.

Kun palaat takaisin lukemisen ääreen, ei kirjaa tarvitse ahmia heti läpi. Aloittaminen kannattaa tehdä itselle helpoksi, joten voit lukea vaikka yhden sivun per päivä. Pikku hiljaa voit lisätä luettavien sivujen määrää.

3. Pyhitä lukuhetki

Tee lukuhetkestä päivän kohokohta. Lukuhetken tunnelmaa voi nostattaa näin talvi-iltoina esimerkiksi lämpimän juoman ja kynttilänvalon loisteessa. Kesällä taas lämpimien säiden aikaan voi aivan hyvin mennä lukemaan vaikka järven rantaan tai puistoon. 

Lukuhetkeä varten kannattaa varata tietty aika päivästä, jolloin et tee mitään muuta kuin keskityt kirjaan. Laita puhelin äänettömälle, laita televisio kiinni ja sammuta radio. Poista ympäriltäsi turha hälinä, joka voi häiritä keskittymiskykyäsi, ja etsi rauhallinen paikka, jossa saat olla rauhassa kirjan parissa. 

Varaa itsellesi pientä purtavaa ja juotavaa lukuhetkeä siivittämään. Käperry sohvannurkkaukseen, makoile riippumatossa tai sängyssä ja tee olosi mukavaksi. Lukuhetki on vain sinua varten.

4. Etsi uutta luettavaa 

Lukumotivaation kadotessa ja sen myöhemmin palatessa, uutta luettavaa kannattaa aktiivisesti etsiä lisää. Lukumotivaatiota voi herätellä ja pitää yllä kirjaston tai kirjakaupan hyllyvälejä kävelemällä ja kirjankansia tutkimalla. Jos kirjastossa tai kirjakaupassa ei pääse käymään paikan päällä, helppo apu uuden luettavan löytämiseen löytyy kirjablogien, kirjagramin tai kirjoihin liittyvien Youtube- kanavien kautta. 

Jos löydät kirjan, joka herättää tunteita tai joka takakannen juonen kuvauksen tai ihan vain kansikuvansa perusteella vaikuttaa mielenkiintoiselta, kannattaa se ehdottomasti ottaa luettavaksi. Koskaan ei voi tietää, mikä kirja herättää lukujumin alla uinuneen lukuhimon. 

Loppusanat

Lukumotivaation katoaminen on kurja tunne, mutta voin lohdutuksena sanoa, että se menee jossain vaiheessa ohi. Tärkeintä on olla itseään kohtaan armollinen eikä vaatia itseltä liikoja. Ennen kuin huomaatkaan, ahmit kirjoja taas entiseen tahtiin.

Mitä mieltä olet näistä vinkeistä? Löysitkö niiden joukosta toteuttamiskelpoisia ideoita lukumotivaation palauttamiseen? Entä mitä keinoja olet kokeillut lukujumin selättämiseen? 

Kerro omat vinkkisi lukumotivaation palauttamiseen kommenteissa. Autetaan toisiamme pääsemään lukujumin yli ja palauttamaan kadonnut lukumotivaatio.

Kirjaesittely: Ichigo ichie - Hetkessä elämisen taito japanilaisittain

Tämä hetki on vain nyt eikä se koskaan toistu samanlaisena. Ichigo ichie - Hetkessä elämisen taito japanilaisittain on Ikigai- menestyskirjan kirjoittajien Héctor Garcian ja Francesc Miralleksen elämäntapaopas. Garcian ja Miralleksen kirja opettaa ja antaa lukijalle vinkkejä elää hetkessä ja arvostaa hetken katoavaisuutta.  

Kirjassa käsitellään japanilaista termiä ichigo ichie ja kerrotaan lyhyesti käsitteen alkuvaiheista. Ichigo ichien lisäksi muita kirjassa käsiteltäviä termejä ovat muun muassa mono no aware, memento mori ja carpe diem, jotka kaikki liittyvät ichigo ichie termiin omalla tavallaan.

Ichigo ichie ei ole suoraan suomennettavissa, mutta käsitteen voi tulkita kahdella tavalla. Ichigo ichien voisi kääntää sanoilla "yksi kerta, yksi kohtaaminen" tai "tässä hetkessä, yksi mahdollisuus". Se siis tarkoittaa, että jokainen kohtaaminen, jokainen kokemus, on ainutlaatuinen lahja, joka ei koskaan toistu samanlaisena. Niinpä mahdollisuus pakenee iäksi käsistä, ellei siihen tartu heti.

 

Buddhalaisuus, zen-mietiskely, meditaatio ja teeseremonia ovat yksi kirjan kantavista teemoista. Japanissa hetken aikaa kukkivat ja kukinnan jälkeen tuulen mukana pois varisevat kirsikkapuiden kukat ovat saaneet kirjassa oman kappaleensa. Kirsikankukat muistuttavat elämän hetkellisyydestä ja sen katoavaisuudesta.

Otin kirjan luettavakseni, koska ajatus hetkessä elämisestä ja juuri tähän hetkeen keskittymisestä tuntuivat tärkeiltä aiheilta nykyajan hektisessä maailmassa. Ihmisten huomion vievät usein kiire, erilaiset tekniset laitteet ja sosiaalinen media.

Kaduilla kulkijat kiinnittävät huomionsa ympäristön sijaan kädessä olevaan puhelimeen ja sen ruutuun. He eivät havainnoi ympäröivää maailmaa, sen tapahtumia tai ääniä. Matka taittuu omassa pienessä kuplassa laput silmillä ja musiikit korvilla. Kirja on hyvä muistutus pysähtyä ja havainnoida kaikilla aisteilla, mitä ympärillä tapahtuu.

Löysin kirjan sivuilta hyödyllisiä neuvoja, jotka voi ottaa käyttöön omassa elämässä. Neuvot toisen ihmisen kohtaamisesta ja kuuntelemisesta puhutteli, koska harvassa ovat ne ihmiset, jotka oikeasti osaavat kuunnella. 

Eija Aromaa: Välähdys hämärässä - Variaatioita Izumi Shikibun runoista

Eija Aromaan runoteos nimeltä Välähdys hämärässä - Variaatioita Izumi Shikibun runoista on pieni ja siro kirja. Tähän teokseen Aromaa on koonnut 119 kappaletta Heian- kauden Japanissa eläneen hovinaisen Izumi Shikibun tankarunoa. 

Heian- kausi kesti vuodesta 794 vuoteen 1185. Izumi Shikibun aikalaisia Heian- kauden Japanissa eläneistä hovinaisista olivat muun muassa Genjin tarinan kirjoittanut Murasaki Shikibu sekä The Pillow Bookiin havaintojaan listannut Sei Shōnagon. 

Tämän kirjoituksen lainauksiin olen valinnut Aromaan teoksesta itseäni eniten koskettavimmat runot.

Lohduttaisi jos

palaisit vain salaman

iskun ajaksi-

nähty ja menetetty

 välähdys hämärässä.

 

Kirjan alussa Aromaa antaa hieman taustatietoa Izumi Shikibun historiasta ja elämästä. Alkuesittelyn jälkeen hän selittää lukijalle, millainen tankaruno on. Tankarunon mitta on 31 tavua viidessä säkeessä eli 5-7-5-7-7. 

Kirja on jaettu kolmeen eri kappaleeseen; kevääseen, rakkauteen ja syksyyn. Kirjan päättäväksi runoksi Aromaa on valinnut tiettävästi Izumi Shikibun viimeiseksi jääneen, kuolinvuoteellaan kirjoittaman runon.

Alla lainaus kevät- osiosta.

Sirkka sirittää

sanoilla joita en voi

ymmärtää, silti

olen varma että sen

 laulu kertoo surusta.

 

Viehätyin eniten kevät- ja syys- osion runoista, joissa Izumi tekee havaintoja luonnosta kuten sirkkojen sirityksestä, kuutamosta sekä luumu- ja kirsikkapuista. Tankarunojen 31 tavuun saa mahtumaan yllättävän paljon sisältöä ja monenlaisia tunteita.