Pimeys on jo laskeutunut maan päälle, kun kävelen ulkona raikkaassa talvisäässä ja pysähdyn katselemaan taivaalla hohtavaa kuuta sekä sen seurana loistavia tähtiä. Taivasta katsellessani mieleeni hiipii muisto vuosien takaa.
On kolea loppusyksyn yö. Istumme yön pimeydessä kuutamoa ja kirkasta tähtitaivasta katsellen. Katsellessamme nostat sormesi osoittamaan edessämme loistavia tähtiä.
Nimeät yksi kerrallaan taivaalla loistavia yksilöitä. Kerrot eri tähtien muodostamien tähdistöjen nimiä. Osoitat niiden sijainnin edessämme levittäytyvällä, valtavalla taivaan tähtikartalla.
Katselen taivasta. Mielessäni ihailen, kuinka voit muistaa nuo monimutkaiset kuviot ja löytää ne kaikkien noiden tuhansien loistavien pisteiden joukosta.
Ilta jatkuu yön pimeydessä kuun loistaessa taivaalla tähdet seuranaan.
Palaan muistoistani takaisin nykyhetkeen kuutamoa katselemaan. Uppoan syvälle omiin ajatuksiini ja mietin, missä mahdat olla nyt. Minne polkusi on sinut näiden vuosien aikana kuljettanut?
Taivaalla loistava kuu kuiskaa minulle vastauksen;
"Missä ikinä ajatuksissasi oleva ihminen onkaan, tiedän, että hän jatkaa kulkuaan saman tähtitaivaan alla."
Ehkä tälläkin hetkellä katselemme samaa kuuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti