Vierailin Mitä kirjoitin tänään- blogissa ja luin siellä kirjoituksen vuoden 2025 Helmet-lukuhaasteesta. Kuulin kyseisestä lukuhaasteesta nyt ensimmäistä kertaa. 

Aloitettuani oman blogin kirjoittamisen ja lukupäiväkirjan pitämisen, olen ilokseni löytänyt kirjallisuuden maailmasta ja lukijoiden yhteisöstä uusia tapoja nostaa lukukokemusta uudelle tasolle. 

Kokosin Mitä kirjoitin tänään- blogin innoittamana pienen tietoiskun Helmet-lukuhaasteesta, jos blogin lukijoista löytyy muitakin, joille lukuhaaste on entuudestaan tuntematon. Kerron myös, mitkä Helmet- lukuhaasteen kohdat osoittautuvat itselleni vaikeaksi saada suoritettua.

Mikä on Helmet-lukuhaaste?

Lyhyesti kerrottuna Helmet-lukuhaaste on Helmet-kirjastojen eli pääkaupunkiseudun yleisten kirjastojen verkoston järjestämä vuosittainen tapahtuma, jossa kirjasto koostaa kullekin vuodelle 50- kohtaisen listan, jota käytetään lukuvinkkeinä. Listan ovat koostaneet kirjastoammattilaiset ja haasteen tarkoituksena on tutustuttaa lukijoita monipuolisesti kirjallisuuden maailmaan.

Tarjolla on myös pienempi Pieni Helmet-lukuhaaste, jonka listassa on 25-kohtaa. Se sopii erityisesti lapsille, mutta aikuisiltakaan haasteeseen osallistumista ei ole kielletty.

Helmet-lukuhaasteeseen saavat osallistua ihan kaikki. Voit olla pieni tai suuri lukija, hidas tai nopea lukija, innokas lukutoukka tai juuri kirjojen maailmaan eksynyt lukutoukan alku. 

Sääntöjä kirjojen kuluttamiseen tai haasteen suorittamiseen ei myöskään ole. Saat suorittaa haasteen lukemalla kovakantisia kirjoja, sähköisiä e-kirjoja tai kuuntelemalla äänikirjoja. Haasteesta ei pidä ottaa suurempaa stressiä vaan sen tarkoituksena on nauttia itse lukemisesta. Haasteen voi halutessaan myös jättää kesken, jos siltä tuntuu.

Lisää tietoa Helmet-lukuhaasteesta löydät tämän linkin kautta. Linkin takaa löydät myös lukuhaasteen kokonaisen 50-kohtaisen listan.

Helmet-lukuhaaste 2025 erilaisesta näkökulmasta

Kävin suurella mielenkiinnolla tutustumassa Helmet-lukuhaasteeseen yllä mainitsemani linkin kautta. Omalta osaltani en aio lähteä tähän haasteeseen sen kummemmin mukaan, koska asetin itselleni hieman erilaisen lukutavoitteen.

Ajattelin kuitenkin, että olisi hauskaa lähestyä Helmet-lukuhaastetta hieman erilaisesta näkökulmasta ja miettiä vuosien varrella lukemiani kirjoja. Tutkin Helmet-lukuhaasteen koontia ja etsin ne kohdat, joita en pysty lukuisten kirjojen lukemisesta huolimatta täyttämään. 

Katsotaan yhdessä ne kohdat, joita en saa täytettyä.

10. Kirjassa käydään elokuvissa. 

Mietin ja mietin ja mietin. Mieleen ei tule yhtäkään kirjaa, jossa hahmot olisivat käyneet elokuvissa. Voi olla mahdollista, että lukemissani kirjoissa on vain ohimennen mainittu tai todettu elokuvissa käyminen, joka ei ole jäänyt minulle muistiin.

Lähin vastine elokuvissa käymiseen lienee Sanaka Hiiragin kirjassa Unohdettujen muistojen valokuvaamo, jossa elämän ja kuoleman välitilassa oleva ihminen katsoo pyörivästä kuvalyhdystä kuvia oman elämänsä varrelta ennen siirtymistään eteenpäin. Tätä tosin en laskisi haasteessa onnistumiseksi.

11. Tietokirja, joka on julkaistu 2020-luvulla. 

Luulin jo onnistuneeni tässä, mutta lukemani kirjan julkaisuvuosi heitti muutamalla vuodella. Viimeisin lukemani tietokirja on Peter Wohllebenin kirjoittama Puiden salattu elämä, joka on julkaistu vuonna 2017. Ehkä nyt olisi hyvä aika tutustua uusimpien tietokirjojen antiin.

14. Kirjan kääntäjä on voittanut Mikael Agricola -palkinnon tai muun käännöspalkinnon. 

Luen paljon ulkomaista kirjallisuutta, joten luulisin, että jonkin lukemani kirjan kääntäjä on saanut käännöstyöstään lukuhaasteessa mainitun käännöspalkinnon. Suoraan en tosin pysty yhtäkään mainitsemaan nimeltä. Nettihakuakaan en viitsi tehdä asian selvittääkseni. Sovitaan siis, että tämä kohta on vielä täyttämättä.

26. Kirjassa on itse valittu perhe. 

Ensin mieleeni ei tullut yhtään kirjaa, jossa hahmo tai hahmot olisivat valinneet itselleen perheen. Lähestyin asiaa ehkä hieman liian vaikeasti. Mietin, että tarkoitetaanko tässä perinteistä ydinperhettä eli äiti, isä ja lapsia? Vai luetaanko kavereista muodostunut läheinen piiri perheeksi? Muodostavatko yksinäinen mies ja sen kadulta pelastama kissa perheen?

Sitten keksin, että itse asiassa olen lukenut yhden omaelämäkerran, jossa kirjan kirjoittaja valitsi haluavansa tulevan adoptoiduksi toiseen perheeseen. Eikös tämä lasketa haasteessa onnistumiseksi?

27. Jossain maassa kielletty kirja, joka on julkaistu 2000-luvulla. 

Tämä on kieltämättä hankala kohta täyttää. Selasin Kirjasampo- kirjahakua, mutta näyttää siltä, että kaikki lukemani kirjat ovat olleet sallittuja.

Listalla tosin näytti olevan George Orwellin Eläinten vallankumous, jonka olen katsonut televisiosta. Mutta television katseluahan ei haasteen onnistumiseksi lasketa! Kaiken lisäksi kyseinen romaani on ilmestynyt vuonna 1945.

32. Kirja liittyy jollain tavalla Tove Janssoniin. 

Ainoat tavat, joilla saisin tämän kohdan täytettyä olisi lukemalla kirja joko muumeista tai Tove Janssonista itsestään. Tai lukemalla jokin Japanista kertova kirja, jossa ohimennen mainitaan japanilaisten kiinnostuksesta Tove Janssonin muumeihin. Harmillisesti muumit eivät vain tätä lukutoukkaa erityisemmin kiinnosta, joten tämä kohta jää sen vuoksi täyttämättä.

50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä. 

En usko, että saan lukuhaasteen viimeistä kohtaa ikinä täytettyä. Syy on siinä etten ole ikinä kysellyt tai pyytänyt kirjaston työntekijöiltä lukuvinkkejä. Olen tyytyväisesti vain tutkinut kirjaston kirjojen tarjontaa itse. 

Joskus voisi olla hyvä astua ulos omalta mukavuusalueelta ja kysäistä kirjastoammattilaisen apua uuden luettavan löytämiseen. Koskaan ei voi tietää, millaisen helmen äärelle lukija voidaankaan johdattaa.

Loppusanat

Tässä olisi tekemäni koonti hieman erilaisesta näkökulmasta vuoden 2025 Helmet-lukuhaasteesta ja sen vaikeista kohdista, joiden takia en saisi haastetta aivan kokonaan suoritettua. 

Minusta on hienoa, että Helmet-kirjastot ovat keksineet aloittaa jokavuotisen perinteen, joka toivon mukaan houkuttelee uusia lukijoita kirjallisuuden maailmaan. Jospa tämä perinne leviäisi myös muihin Suomen kirjastoihin sekä maalle että kaupunkiin.

Toivotan kaikille lukuhaasteeseen osallistuville onnea ja iloa uusien kirjojen löytämiseen ja lukuhaasteen suorittamiseen! 

Aioitko osallistua tai oletko kenties aiempina vuosina osallistunut Helmet-lukuhaasteeseen? 

Talviliikunnan riemua luonnossa liukulumikenkäillen

Tämän talven liukulumikenkäilykausi on korkattu käyntiin! Runsaiden lumisateiden jälkeen pelloille ja metsiin on kertynyt tarpeeksi lunta, jotta hiihtäminen luonnon helmassa onnistuu. En pidä hiihtämisestä valmiiksi tehdyillä laduilla, jotka ovat täynnä muitakin hiihtäjiä, vaan veri vetää luonnon helmaan omaan rauhaan.

Lumisateiden väistyttyä sää oli otollinen iltapäivän hiihtoretkelle.

Hain varastosta sauvat ja vaihdoin niihin kesän sauvakävelylenkkien jäljiltä jääneet kumitupit luonnossa hiihtämiseen sopiviin hiihtosompiin. Nostin liukulumikengät esiin ja tarkastin, että ne ovat käyttökunnossa. Käyttämäni liukulumikengät ja sauvat ovat edullisempaa mallia ja merkiltään Haghus. Tällaiselle harrastelijahiihtäjälle ne ovat olleet oikein kätevät ja palvelleet käyttäjäänsä moitteettomasti. 

Puin hiihtovaatteet päälle ja pakkasin tavarat autoon. Sitten vain matkaan!

Päästyäni hiihtämiseen sopivalle pellolle, sujautin kengät liukulumikenkiin. Pidän siitä ettei liukulumikenkäilyä varten tarvitse ostaa erillisiä monoja, koska liukulumikenkien soljet voi säätää omiin talvikenkiin sopiviksi. Ne ovat helpot pukea jalkaan ja ottaa käytön jälkeen pois.

Valmiina hiihtoretkelle!

Hiihtoretken aloittaessani sää oli aurinkoinen ja pakkastakin vain -9 astetta. Pellolla käyvä viima tosin teki säästä kylmemmän tuntuisen. En antanut viiman haitata menoa, koska hiihtäessä tulee lämmin.

En ehtinyt hiihtää kovinkaan kauas lähtöpaikastani, kun huomasin hangella ilveksen jäljet. Se oli kulkenut pellon reunaa myöten ja kaivanut kuopan. Ihmettelin edessäni näkyvää kuoppaa ja arvelin ilveksen kaivaneen sieltä esiin piilottamansa ruoan.

Jatkoin matkaani ja pian totesin arveluni osuneen oikeaan. Edessäni hangella pötkötti puoliksi syödyn jäniksen raato. Raadon ympärillä oli ilveksen jälkiä, jotka olivat tulossa poispäin kaivetun kuopan luota. Olin tekemästäni löydöstä innoissani, koska en ole aiemmin tehnyt havaintoja ilveksen jäljistä, saati nähnyt sen saaliin jäämiä. 

Jätin jäniksen raadon ja ilveksen jäljet taakseni. Hiihtelin pellolla rauhalliseen tahtiin metsän reunaa myötäillen ja auringon paisteesta sekä talvisesta maisemasta nauttien. Hymy nousi väkisin huulille ja toistelin mielessäni, kuinka luonnossa hiihtäminen on vain parasta mahdollista talviliikuntaa. 

Itse tehtyä latua pitkin on mukavaa hiihtää takaisin.

Iltapäivän edetessä aurinko painui taivaalle kertyvien pilvien taakse piiloon. Lunta alkoi hiljakseltaan sataa maahan ja sen myötä päivä hämärtyä. Päätin, että nyt on hyvä hetki palata takaisin kotiin. 

Talven ensimmäinen hiihtoretki oli todella onnistunut ja liukulumikenkien jalasta riisumisen jälkeen mieleni teki lähteä saman tien uudestaan hiihtämään. Talvea on onneksi vielä reilusti edessäpäin, joten uskon pääseväni pukemaan liukulumikengät varsin pian takaisin jalkaan.

Tämän julkaisun myötä toivotan talviliikunnan riemua ja rauhallista joulua blogin lukijoille!

Helen Garner: Vierashuone

Kerroin Esittelyssä syysloman kirjastolainat- nimisessä kirjoituksessa lainanneeni Helen Garnerin Vierashuoneen syyslomalukemiseksi. Valitsin kirjan puhtaasti sen paksuuden ja takakannen kuvauksen perusteella. Takakansi kertoo Vierashuoneen olleen palkittu ja kriitikoiden ylistämä teos.

Vähän ennen kuutta avain kääntyi työläästi lukossa, ja kumara hahmo laahusti eteisen poikki. Nicolan olkapäät olivat lysyssä, polvet koukussa; pää oli työntynyt niin pitkälle eteenpäin, että kaula oli lähes vaakatasossa. Mitä ihmettä ne olivat hänelle tehneet? Pomppasin pystyyn, mutta kun hän astui keittiön valoon, näin hänen kasvoillaan taas tuon hirveän hymyn, tuon irvistyksen joka ilmoitti: Älä kysy minulta mitään.    

"Olo ei ole ihan ensiluokkainen", hän mutisi tarraten molemmin käsin työtason kulmaan. 

Kirja kertoo kahdesta ystävästä, Helenistä ja Nicolasta. Nicolalla on syöpä, joka on edennyt terminaalivaiheeseen. Hänen ennustettu elinaikansa on 1 - 3 vuotta. Nicola matkustaa Sydneystä ystävänsä Helenin luo Melbourneen aloittaakseen Theodore- instituutissa vaihtoehtohoidot syöpää vastaan. Helen tarjoaa ystävälleen vierashuoneestaan lepopaikan hoitojen ajaksi.

Nicola kärsii kovista kivuista sekä hoitojen aiheuttamista rajuista sivuoireista. Helen hoivaa Nicolaa parhaansa mukaan, vaihtaa sänkyyn kuivia lakanoita keskellä yötä ja pyrkii tekemään kaikkensa tehdäkseen Nicolan olon mukavammaksi. Hän jopa ehdottaa Nicolalle yhteydenottamista palliatiivisen hoidon yksikköön, mutta Nicolan härkäpäinen usko Theodore- instituutin hoitoihin estää Heleniä hankkimasta ulkopuolista apua jaksamisensa tueksi.

Lopulta Helen uupuu ja alkaa pohtia, voiko hän musertaa Nicolan toivonrippeet syövästä parantumisesta, ja alkaa puhua kuolemaan valmistautumisesta. 

Vaikutti siltä, että suonensisäinen C-vitamiini runteli pahiten hänen selkärankaansa, sillä hän ei pystynyt istumaan suorassa. Hoivasin häntä: otin pois märät lakanat ja käärin ne myttyyn, hain tilalle puhtaita, sijasin hänen vuoteensa uudelleen ja taas uudelleen. Minun ahertaessani hän istui kumarassa puutuolilla huoneen nurkassa kapeat, sinelmäiset kädet yhteen puristettuina sylissä.

Osasin odottaa tarinaa kahdesta ystävästä syöpätaistelun keskellä, mutta tarinan todenmukaisuus ja käsin kosketeltava ristiriitaisuus toisen ihmisen viimeisen oljenkorren murtamisesta saivat silmäni kostumaan kyyneleistä.

Tarina kuvaa hyvin todenmukaisesti syöpäsairaan taistelua viheliäistä tautia vastaan. Elämänhalu on kova, joten kaikki kivet ja kannot tulee käännettyä, jotta syövän parantava hoito löytyisi. Kun länsimaalainen lääketiede lopulta nostaa kädet pystyyn ja toteaa ettei mitään ole enää tehtävissä, taistelija kääntyy vaihtoehtoisten hoitojen pariin, toivoo näiden muuttavan tilanteen ja taudin parantuvan.

Kirja veti itseni varsin sanattomaksi. Voin vain todeta, että Helen Garnerin Vierashuone on todella hyvin kirjoitettu kirja vakavasta aiheesta.

Lukumotivaatio hukassa? Vinkit lukumotivaation palauttamiseen

Lukutavoite kuluneelle ja ensi vuodelle on asetettu, mutta lukeminen ei vain edisty. Töissä on kiirettä, elämässä tapahtuu odottamattomia haasteita eikä aikaa tai energiaa lukemista varten vain ole. Lukumotivaatio on kokonaisuudessaan kadonnut... Tuttu tilanne meille lukijoille.

Joskus elämässä vain tapahtuu asioita, jotka vaativat täyden huomiomme, jolloin motivaatio kirjojen lukemiseen pääsee loppumaan. Mutta kuinka lukumotivaation saa palaamaan takaisin?

Mietin kysymystä hetken aikaa ja kirjoitin ylös muutaman vinkin, joiden olen huomannut toimivan itselleni motivaation kadotessa ja lukujumin iskiessä päälle. Toivottavasti nämä pienet vinkit auttavat myös sinua pääsemään yli lukujumista.

Vinkit lukumotivaation palauttamiseen

1. Hyväksy tilanne ja ota itsellesi aikaa

Aivan ensimmäisenä on tärkeää hyväksyä ettei motivaatiota lukemiselle yksinkertaisesti ole. Nyt on aika vetää syvään henkeä, keskittyä lepäämiseen ja ottaa aikaa itseä varten. Kirjat voi hyvällä omallatunnolla laittaa syrjään ja jättää ne odottamaan lukemistaan kirjahyllyyn tai kirjastoon.

Tässä vaiheessa mahdollisesti itselle asetetut lukutavoitteet kannattaa hylätä kokonaan. Kirjat kyllä jaksavat odottaa lukijaansa eikä lukutavoitteita tarvitse aina saavuttaa. Omasta mielestäni ne vain luovat turhaa stressiä tässä muutenkin suorituskeskeisessä maailmassa. 

Tärkeintä motivaation kadotessa on, että keskityt ensisijaisesti omaan hyvinvointiisi. Nuku hyvät yöunet, syö hyvin, liiku ja nauti elämästä ilman kirjoja.

Kun yllämainitut elämän peruspilarit on laitettu kuntoon, on aika miettiä, kannattaako lukutaukoa jatkaa vielä hetken vai olisiko hyvä aika kokeilla pienen kirjan lukemista. Jos lukeminen ajatuksena tuntuu liian raskaalta, kannattaa taukoa jatkaa eikä pakottaa itseään kirjojen pariin. 

2. Aloita lukeminen kevyesti

Kun aikaa ja energiaa kirjojen lukemiselle taas löytyy, kannattaa lukeminen aloittaa mahdollisimman helposti ja kevyesti. Voit kuunnella vaikka äänikirjaa työnteon tai arkiaskareiden ohessa, tai keskittyä pienen ja lyhyen kirjan lukemiseen. 

Jos mikään äänikirja tai kovakantinen kirja ei vielä yhtään houkuttele, voi lukumotivaatiota yrittää herätellä vaikka sarjakuvien tai kuvakirjojen parissa. Pääasia on, että löydät jonkin teoksen, johon on mielekästä tarttua ja jonka pariin palata takaisin.

Kun palaat takaisin lukemisen ääreen, ei kirjaa tarvitse ahmia heti läpi. Aloittaminen kannattaa tehdä itselle helpoksi, joten voit lukea vaikka yhden sivun per päivä. Pikku hiljaa voit lisätä luettavien sivujen määrää.

3. Pyhitä lukuhetki

Tee lukuhetkestä päivän kohokohta. Lukuhetken tunnelmaa voi nostattaa näin talvi-iltoina esimerkiksi lämpimän juoman ja kynttilänvalon loisteessa. Kesällä taas lämpimien säiden aikaan voi aivan hyvin mennä lukemaan vaikka järven rantaan tai puistoon. 

Lukuhetkeä varten kannattaa varata tietty aika päivästä, jolloin et tee mitään muuta kuin keskityt kirjaan. Laita puhelin äänettömälle, laita televisio kiinni ja sammuta radio. Poista ympäriltäsi turha hälinä, joka voi häiritä keskittymiskykyäsi, ja etsi rauhallinen paikka, jossa saat olla rauhassa kirjan parissa. 

Varaa itsellesi pientä purtavaa ja juotavaa lukuhetkeä siivittämään. Käperry sohvannurkkaukseen, makoile riippumatossa tai sängyssä ja tee olosi mukavaksi. Lukuhetki on vain sinua varten.

4. Etsi uutta luettavaa 

Lukumotivaation kadotessa ja sen myöhemmin palatessa, uutta luettavaa kannattaa aktiivisesti etsiä lisää. Lukumotivaatiota voi herätellä ja pitää yllä kirjaston tai kirjakaupan hyllyvälejä kävelemällä ja kirjankansia tutkimalla. Jos kirjastossa tai kirjakaupassa ei pääse käymään paikan päällä, helppo apu uuden luettavan löytämiseen löytyy kirjablogien, kirjagramin tai kirjoihin liittyvien Youtube- kanavien kautta. 

Jos löydät kirjan, joka herättää tunteita tai joka takakannen juonen kuvauksen tai ihan vain kansikuvansa perusteella vaikuttaa mielenkiintoiselta, kannattaa se ehdottomasti ottaa luettavaksi. Koskaan ei voi tietää, mikä kirja herättää lukujumin alla uinuneen lukuhimon. 

Loppusanat

Lukumotivaation katoaminen on kurja tunne, mutta voin lohdutuksena sanoa, että se menee jossain vaiheessa ohi. Tärkeintä on olla itseään kohtaan armollinen eikä vaatia itseltä liikoja. Ennen kuin huomaatkaan, ahmit kirjoja taas entiseen tahtiin.

Mitä mieltä olet näistä vinkeistä? Löysitkö niiden joukosta toteuttamiskelpoisia ideoita lukumotivaation palauttamiseen? Entä mitä keinoja olet kokeillut lukujumin selättämiseen? 

Kerro omat vinkkisi lukumotivaation palauttamiseen kommenteissa. Autetaan toisiamme pääsemään lukujumin yli ja palauttamaan kadonnut lukumotivaatio.

Kirjaesittely: Ichigo ichie - Hetkessä elämisen taito japanilaisittain

Tämä hetki on vain nyt eikä se koskaan toistu samanlaisena. Ichigo ichie - Hetkessä elämisen taito japanilaisittain on Ikigai- menestyskirjan kirjoittajien Héctor Garcian ja Francesc Miralleksen elämäntapaopas. Garcian ja Miralleksen kirja opettaa ja antaa lukijalle vinkkejä elää hetkessä ja arvostaa hetken katoavaisuutta.  

Kirjassa käsitellään japanilaista termiä ichigo ichie ja kerrotaan lyhyesti käsitteen alkuvaiheista. Ichigo ichien lisäksi muita kirjassa käsiteltäviä termejä ovat muun muassa mono no aware, memento mori ja carpe diem, jotka kaikki liittyvät ichigo ichie termiin omalla tavallaan.

Ichigo ichie ei ole suoraan suomennettavissa, mutta käsitteen voi tulkita kahdella tavalla. Ichigo ichien voisi kääntää sanoilla "yksi kerta, yksi kohtaaminen" tai "tässä hetkessä, yksi mahdollisuus". Se siis tarkoittaa, että jokainen kohtaaminen, jokainen kokemus, on ainutlaatuinen lahja, joka ei koskaan toistu samanlaisena. Niinpä mahdollisuus pakenee iäksi käsistä, ellei siihen tartu heti.

 

Buddhalaisuus, zen-mietiskely, meditaatio ja teeseremonia ovat yksi kirjan kantavista teemoista. Japanissa hetken aikaa kukkivat ja kukinnan jälkeen tuulen mukana pois varisevat kirsikkapuiden kukat ovat saaneet kirjassa oman kappaleensa. Kirsikankukat muistuttavat elämän hetkellisyydestä ja sen katoavaisuudesta.

Otin kirjan luettavakseni, koska ajatus hetkessä elämisestä ja juuri tähän hetkeen keskittymisestä tuntuivat tärkeiltä aiheilta nykyajan hektisessä maailmassa. Ihmisten huomion vievät usein kiire, erilaiset tekniset laitteet ja sosiaalinen media.

Kaduilla kulkijat kiinnittävät huomionsa ympäristön sijaan kädessä olevaan puhelimeen ja sen ruutuun. He eivät havainnoi ympäröivää maailmaa, sen tapahtumia tai ääniä. Matka taittuu omassa pienessä kuplassa laput silmillä ja musiikit korvilla. Kirja on hyvä muistutus pysähtyä ja havainnoida kaikilla aisteilla, mitä ympärillä tapahtuu.

Löysin kirjan sivuilta hyödyllisiä neuvoja, jotka voi ottaa käyttöön omassa elämässä. Neuvot toisen ihmisen kohtaamisesta ja kuuntelemisesta puhutteli, koska harvassa ovat ne ihmiset, jotka oikeasti osaavat kuunnella. 

Eija Aromaa: Välähdys hämärässä - Variaatioita Izumi Shikibun runoista

Eija Aromaan runoteos nimeltä Välähdys hämärässä - Variaatioita Izumi Shikibun runoista on pieni ja siro kirja. Tähän teokseen Aromaa on koonnut 119 kappaletta Heian- kauden Japanissa eläneen hovinaisen Izumi Shikibun tankarunoa. 

Heian- kausi kesti vuodesta 794 vuoteen 1185. Izumi Shikibun aikalaisia Heian- kauden Japanissa eläneistä hovinaisista olivat muun muassa Genjin tarinan kirjoittanut Murasaki Shikibu sekä The Pillow Bookiin havaintojaan listannut Sei Shōnagon. 

Tämän kirjoituksen lainauksiin olen valinnut Aromaan teoksesta itseäni eniten koskettavimmat runot.

Lohduttaisi jos

palaisit vain salaman

iskun ajaksi-

nähty ja menetetty

 välähdys hämärässä.

 

Kirjan alussa Aromaa antaa hieman taustatietoa Izumi Shikibun historiasta ja elämästä. Alkuesittelyn jälkeen hän selittää lukijalle, millainen tankaruno on. Tankarunon mitta on 31 tavua viidessä säkeessä eli 5-7-5-7-7. 

Kirja on jaettu kolmeen eri kappaleeseen; kevääseen, rakkauteen ja syksyyn. Kirjan päättäväksi runoksi Aromaa on valinnut tiettävästi Izumi Shikibun viimeiseksi jääneen, kuolinvuoteellaan kirjoittaman runon.

Alla lainaus kevät- osiosta.

Sirkka sirittää

sanoilla joita en voi

ymmärtää, silti

olen varma että sen

 laulu kertoo surusta.

 

Viehätyin eniten kevät- ja syys- osion runoista, joissa Izumi tekee havaintoja luonnosta kuten sirkkojen sirityksestä, kuutamosta sekä luumu- ja kirsikkapuista. Tankarunojen 31 tavuun saa mahtumaan yllättävän paljon sisältöä ja monenlaisia tunteita. 

Kirjaesittely: Kirsikkapuun alla - Japanilaisia puupiirroksia

Japanilaista taidetta käsittelevään Kirsikkapuun alla - Japanilaisia puupiirroksia- nimiseen kirjaan on nimensä mukaisesti koottu japanilaisia ukiyo-e puupiirroksia. Kirjassa esiintyvät puupiirrokset on koottu Ateneumin ja Sinebrychoffin taidemuseoiden kokoelmiin karttuneista teoksista sekä Antellin kokoelman ukiyo-e puupiirroksista. 

Kirjan vaikuttavat ja kauniit ukiyo- e puupiirrokset on valittu monipuolisesti eri taiteilijoilta. Lukija pääsee ihastelemaan muun muassa Utagawa Hiroshigen ja Katsushika Hokusain maisema- kuvia sekä Utagawa Kunisadan kabuki-kuvia.

Suosikikseni kirjan taiteilijoista nousi Utagawa Kunisada värikkäillä ja toimintaa täynnä olevilla kabuki- teatteri aiheisilla puupiirroksillaan. Pidin myös erittäin paljon kurtisaani- aiheisista puupiirroksista. Vietin hyvän tovin ihastellessani Utagawa Kuniyoshin puupiirrosta nimeltä Neljä Geishaa, sarjasta Parhaat kurtisaanit.

Kirjan puupiirrokset ovat upeita, mutta niitä katsellessani en voinut olla ajattelematta, kuinka ukiyo-et  pääsisivät näyttämään parhaimmat puolensa taidemuseossa esillä ollessaan. Kirjan sivuilla ne eivät ole alkuperäisessä koossaan, joten en koe niiden pääsevän aivan täyteen loistoonsa. 

Olisi mukavaa käydä paikan päällä taidemuseossa ihastelemassa ukiyo- e puupiirroksia, mutta harmikseni en ole saanut siihen vielä mahdollisuutta. Tästä syystä olen kuitenkin iloinen, että on olemassa kirja, jonka sisältöön koottuja puupiirroksia on mahdollista ihastella omalta kotisohvalta käsin.

Sugawara Takasuen tytär: Keisarinnan hovineidon päiväkirja

Keisarinnan hovineidon päiväkirja on pieni kirja, jonka on kirjoittanut Japanissa Heian- kauden loppupuolella Sugawara Takasuen tytär. Heian- kausi kesti vuodesta 794 vuoteen 1185. 

Päiväkirjan kirjoittajan henkilökohtainen nimi ei ole tutkijoiden tiedossa. Tämä teos koostuu Sugawara Takasuen tyttären kirjoittamista katkelmista omasta elämästään. Kirjan on koonnut ja kääntänyt japanista suomeksi Miika Pölkki.

Varisevat kukat palaavat jälleen ensi keväänä,

mutta kuinka kaipaankaan häntä

joka lähti eikä palaa enää koskaan!

-Sugawara Takasuen tytär 

 

Pölkki kertoo käyttäneensä suomennoksessaan apuna useita eri japaninkielisiä laitoksia ja koonneensa päiväkirjan katkelmat omiin yhtenäisiin kokonaisuuksiinsa. Katkelmien kokoamisen jälkeen hän kertoo jakaneensa ne vielä viiteen omaan laajempaan kappaleeseensa. 

Kirjan kappaleet ovat nimeltään Matka pääkaupunkiin, Elämä pääkaupungissa, Hovipalvelu, Pyhiinvaellukset ja Vanhuus. Pölkin mukaan teoksen lukeminen kokonaisuudessaan on näin helpompaa ja teksti luonteeltaan soljuvampaa.

Olin pakahtua onnesta, kun uppouduin lukemaan tarinoita päivin ja öin, mutta halusin silti lukea aina vain enemmän ja enemmän, mutta kukapa pääkaupungissa olisi ehtinyt auttaa kaltaistani tulokasta hankkimaan lisää tarinoita.

(...) Nautin yksikseni lukemisesta sydämeni perimmäisiä sopukoita myöten, enkä olisi vaihtanut paikkaani edes itse korkea-arvoisen keisarinnan kanssa!

-Sugawara Takasuen tytär

 

Löysin Sugawara Takasuen tyttärestä itseni kaltaisen hiljaisen ja syrjään vetäytyvän lukutoukan kaltaisen sielunsiskon. Kirjaa lukiessa en voi olla ajattelematta, kuinka osa tekstistä voisi olla kuin kirjoitettu omasta kynästäni. Koen vahvaa samaistumista kirjoittajan tuntemuksiin saada olla vain omassa rauhassa ja uppoutua tarinoiden syövereihin.

Toisen ihmisen päiväkirjan lukeminen auttaa laajentamaan omaa ajatusmaailmaa. Koen eri aikakausilla eläneiden ihmisten päiväkirjojen lukemisen mielenkiintoiseksi, koska se parhaimmillaan avaa portin päästä osaksi maailmaa, jota ei enää ole.

Pieniä ilonhetkiä kiireisen arjen keskellä

Kello juoksee eteenpäin ja yrität epätoivoisesti pysyä sen mukana. On sovittuja tapaamisia, määräaikaan mennessä hoidettavia työtehtäviä sekä kotona odottavia velvollisuuksia. Hoida asia A, juokse paikkaan B, nouda asia C paikasta D ja niin edelleen. Kuulostaako tutulta?

Kiireen keskellä ei useinkaan tule huomattua niitä pieniä asioita, jotka saavat suupielet nousemaan hymyyn. Asioita, joiden ei aina ajatella voivan tuottaa iloa tai auttaa unohtamaan kiireen tunteen edes pieneksi hetkeksi.

Kuluneen viikon aikana päätin huomioida hieman enemmän maailmaa ympärilläni. Kirjoitin viikon aikana muistiin pieniä hetkiä ja asioita, jotka toivat itselleni iloa arjen kiireiden keskellä. 

Toivottavasti tämä lista tuo iloa päivääsi ja muistuttaa nauttimaan hetkestä.

Arjen pieniä iloja

• Aamukahvi uutisia lukien
• Auringonpaiste pilvisten päivien jälkeen
• Vastaantulijan hymyillen toivottamat huomenet
• Kupillinen kuumaa kaakaota pitkän päivän päätteeksi
• Kissa kainaloon käpertyneenä
• Hyvän kappaleen kuuleminen radiosta
• Uuden ruokareseptin kokeileminen
• Kissankarvojen katoaminen lattialta imurin syövereihin
• Tunnelmavalojen ripustaminen olohuoneeseen
• Tähtitaivas ja kuutamo
• Lintujen, oravan ja pienen hiiren vierailu lintulaudalla
• Kirjastosta usean kuukauden odottelun jälkeen lainaksi saatu kirja
• Lämpimän viltin alla pötköttely kylmän päivän jälkeen
• Uuden soittolistan kuunteleminen iltatoimien ohella
• Läheisen neulomien villasukkien pukeminen jalkaan
• Blogin kirjoittaminen ja uusien kirjoitusaiheiden miettinen
• Puhtaiden pyykkien ripustaminen pyykkinarulle kuivumaan
• Vastaleivottujen sämpylöiden tuoksu keittiössä uunin avaamisen jälkeen
• Odottamattoman, mutta miellyttävän sähköpostin lukeminen

Tällaisia asioita sain kirjoitettua muistiin yhden viikon ajalta. Millaisia pieniä ilon hetkiä sinä koit tämän viikon aikana? 

Toivotan rentouttavaa viikonloppua blogin lukijoille!

Kirjaesittely: Ikigai - Pitkän ja onnellisen elämän salaisuus japanilaisittain

Jos haluat löytää oman elämäsi tarkoituksen, tämä kirja on juuri sinua varten. Ikigai - Pitkän ja onnellisen elämän salaisuus japanilaisittain on Héctor Garcian ja Francesc Miralleksen kirjoittama ja suursuosion saavuttanut filosofinen opaskirja. Kirjassa annetaan konkreettisia neuvoja, kuinka lukija voi parantaa omaa elämäänsä ja saavuttaa sen myötä pitkän, onnellisen ja merkityksellisen elämän.

Tämä elämäntapaopas auttaa lukijaa löytämään oman ikigainsa. Mutta, mikä on tämä mystinen ikigai? Garcia ja Miralles kertovat sanan olevan japanilainen käsite, jonka kirjoittajien mukaan voi karkeasti kääntää tekemisen iloksi. Se on sukua logoterapialle, jonka perustana on elämän tarkoituksen löytäminen.

Kirjan pääosaan nousee Okinawan saari, jolla asuu eniten pitkäikäisiä ihmisiä maailmassa. Garcia ja Miralles matkustavat Japaniin Okinawan saarelle Ogimin kylään, jossa he tutustuvat paikalliseen elämään ja kulttuuriin sekä saaren iäkkäisiin asukkaisiin.

Entä mistä japanilaisten pitkäikäisyys johtuu? Kirjoittajat esittelevät vastaukseksi muun muassa stressin hallintaa, Okinawalaista ruokavaliota ja kevyttä liikuntaa.

Pitkän iän salaisuus on mennä aikaisin nukkumaan, herätä varhain ja tehdä kävelylenkki. Elää rauhassa ja riemuita. Säilyttää hyvät välit ystäviin. Kevät, kesä, syksy, talvi... Vuodenajoista pitää nauttia täysin rinnoin. 

 -Ogimin kylän asukas

 

Kirjasta annetaan vinkkejä, kuinka omaan ruokavalioon voi ottaa vaikutteita Okinawan terveellisestä ja paljon vihanneksia sisältävästä ruokavaliosta. Ruokavalio-ohjeiden lisäksi kirjasta löytyy vinkkejä kevyen liikunnan harrastamiseen, jotta keho pysyy päivän mittaan tasaisessa liikkeessä. Kirjan kuvitusten avulla uutena liikuntamuotona voi kokeilla vaikka taijia, radio taisoa tai qigongia.

Jos tavoitteena on mahdollisimman pitkä elämä, ei sen saavuttamiseen tarvita mitään erityisiä vippaskonsteja. Kunhan ruokavalio on ravitseva, päivän mittaan tulee liikuskeltua ja jos tämän lisäksi viettää aikaa itselle tärkeiden ihmisten seurassa, on pitkän ja onnellisen elämän salaisuus selvitetty.

Oma ikigaini koostuu arjen pienistä iloista. Muutamia esimerkkejä mainitakseni saan suurta iloa aamukahvista, kävelylenkeistä luonnossa, kirjoittamisesta ja kirjojen lukemisesta. Nämä pienet ilot antavat itselleni joka aamu syyn nousta sängystä ylös ja yrittää nauttia uudesta päivästä täysin rinnoin.

Mikä on sinun ikigaisi?

Olen tehnyt marraskuun aikana useita kirjastovierailuja ja kuin huomaamattaan luettavien kirjojen kasa on päässyt kasvamaan suureksi. Olen viettänyt monta mukavaa lukuhetkeä viltin alle kääriytyneenä ja tarinoiden maailmaan uppoutuneena. 

Marraskuun kirjastolainoissa vilisee kolmen kirjan verran kulttuuria kabuki- teatteriin liittyen ja kahden kirjan verran kirjagramin suosiossa olleita kirjoja. Tässä julkaisussa teen pikaesittelyn kaikista lainaamistani kirjoista ja kerron hieman, miksi valitsin juuri nämä teokset.

Esittelyssä marraskuun kirjastolainat

1. Lähikaupan nainen / Sayaka Murata

Kirjan päähenkilö on 36- vuotias Keiko, joka työskentelee osa-aikaisena myyjänä konbini- lähikaupassa. Hänen elämänsä poikkeaa niin sanotun "normaalin" naisen elämästä. Hänellä ei ole poikaystävää, hän ei ole naimissa eikä hänellä ole lapsia. Kaiken lisäksi hänen työnsäkin on osa-aikaista. Perheen ja ystävien painostuksesta Keiko alkaa toimia yhteiskunnan odotusten mukaisesti ja tekee valintoja, jotka keikauttavat hänen elämänsä päälaelleen.

Olin nähnyt tämän kirjan kansikuvan useaan otteeseen kirjagramin käyttäjien kuvavirrassa. Uteliaisuuteni kirjaa kohtaan heräsi nähtyäni kirjan iloisen keltaisen värityksen ja konbini- lähikaupan myyjien Irasshaimase!- tervetulotoivotuksen kirjan kansikuvassa. Halusin tietää, millainen tarina lähikaupan naisella on kerrottavanaan.

Lue lisää: Sayaka Murata: Lähikaupan nainen - Muistoja konbini- lähikaupasta

2. Matkakissan muistelmat / Hiro Arikawa

Kulkukissa jää auton alla ja loukkaantuu. Satoru Miyawaki- niminen mies vie kissan eläinlääkäriin, hoitaa sitä kotonaan ja tarjoaa sille lopulta kodin luotaan. Kulkukissasta tulee kotikissa ja se saa nimekseen Nana. Satoru joutuu kuitenkin yllättäen luopumaan Nanasta ja hän pakkaa tavaransa sekä kissan hopeiseen pakettiautoonsa. He aloittavat yhdessä matkan ympäri Japania Satorun yrittäessä löytää Nanalle uusi loppuelämän koti.

Tämän kirjan kuvan näin myös kirjagramin käyttäjien kuvavirrassa. Kirjasta kirjoitettujen esittelyjen perusteella emmin pitkään, haluanko lukea kirjan, koska se kertoo rakkaasta lemmikistä luopumisesta. Kissarakkaana ihmisenä päätin kuitenkin tutustua kirjaan, koska halusin lukea tarinan luopumisesta kissan näkökulmasta kerrottuna.

3. Kabuki - A pocket guide / Ronald Cavaye

Englanninkielinen ja taskukokoinen opas japanilaisesta kabuki- teatterista. Oppaan kirjoittaja Ronald Cavaye on työskennellyt vuodesta 1981 selostajana ja kommentaattorina Tokion Kabukiza- teatterissa englanninkielisessä kuulokeoppaassa. Tähän oppaaseen on koottu kaikki, mitä aloittelevan kabukin katsojan täytyy tietää.

Tämä saattaa tulla yllätyksenä, mutta olen hurahtanut kabuki- teatteriin ja käynyt katsomassa kabuki- näytelmän Japanissa. Sen takia halusin etsiä käsiini kaikki mahdolliset lainattavissa olevat kirjat kabuki- teatteriin liittyen. Tämä opas lähti kirjastosta mukaani, koska tässä on hyvin tiivistettynä kaikki, mitä kabukista tulee tietää ja kaikki, mitä syvemmän katselukokemuksen saavuttaminen vaatii.

4. Kabuki Today - The Art and Tradition / Shunji Ohkura, Donald Keene, Iwao Kamimura

Valtava englanninkielinen kirja suurilla kuvilla koristeltuna kabuki- teatterista. Kuten yllä mainitsemani opas, myös tämä kirja kertoo, mitä kabuki- teatteri on, esittelee erilaisia kabuki- näytelmiä, rooleja, asuja, soittimia sekä näyttelijöitä. Kirjan esittelyosuuden on kirjoittanut Donald Keene, muun tekstiosuuden Iwao Kamimura ja kuvat on ottanut Shunji Ohkura.

Kuten tulikin jo mainittua, halusin haalia kasaan kaikki löytämäni kirjat kabuki- teatterista. Tässä kirjassa pidän erityisesti sen valtavasta kuvakokoelmasta ja helppolukuisuudesta. Tätä kirjaa lukee ja kuvia selailee oikein mielellään. Pidän myös siitä, että tässä kirjassa esitellään eri näytelmiä ja kerrotaan niiden juonia. 

5. Kabuki / Masakatsu Gunji, Chiaki Yoshida, Donald Keene

Tämä kabukista kertova kirja on lainaamistani vanhin, vuodelta 1985. Se on englanninkielinen ja kertoo myös kabukin historiaa, esittelee eri näytelmiä, näytelmäkirjoittajia ja  näyttelijöitä. Kirjan esittelyosuuden on kirjoittanut Donald Keene, muun tekstiosuuden Masakatsu Gunji ja kuvat on ottanut Chiaki Yoshida. 

Tämä oli viimeinen kirja, jonka löysin. Ensi vaikutelma on, että kirja on valtava ja tämä tulee olemaan raskas luettava. Kirjan kuvat ovat suurimmaksi osaksi mustavalkoisia. Luulen ettei tästä ole niin paljon iloa kuin kahdesta edellä mainitusta. Ohjaisin kabukin maailmaan tutustuvia lukijoita ja muita teatteri- harrastajia ensisijaisesti kahden edellä mainitun kirjan pariin tämän sijaan.

Loppusanat

Tältä näytti tämän marraskuun kirjastolainat. Tämän kirjoituksen julkaisun jälkeen kyseinen kasa on päässyt kasvamaan vielä kolmella pitkään lukulistalla olleella kirjalla, joista yksi on ollut jatkuvasti kirjastossa lainassa. Viiden kuukauden odottelun jälkeen olen viimeinkin saanut sen käsiini ja odotan kovasti, että pääsen aloittamaan sen lukemisen.

Mitä mieltä olet näistä marraskuun lukuvalinnoista? Herättikö näistä jokin mielenkiintosi tai oletko mahdollisesti jo lukenut jonkin näistä edellä mainituista kirjoista?

Marutei Tsurunen: Sinisilmäinen samurai - Suomalaisella sisulla Japanin senaattiin

Tiesitkö, että Japanin parlamentin ylähuoneen senaattorina on toiminut suomalainen mies? Minä en tiennyt ennen kuin löysin tämän kirjan kirjastosta ja sain taas oppia uutta.

Kirjaston hyllyvälejä kulkiessani ja uutta luettavaa etsiessäni katseeni osui kauniiseen kirjan kanteen. Otin kirjan käteeni ja saman tien huomioni kiinnittyi kirjan vangitsevaan nimeen; Sinisilmäinen samurai. "Mitä ihmettä..?", ajattelin ja otin kirjan mukaani kotiin luettavaksi.

Tässä kirjassa haluan kertoa kaikista niistä ihmeistä ja vastoinkäymisistä, joita olen saanut kokea. Hartaasti myös toivon, että oman elämäntarinani ja kokemuksieni kautta voisin antaa vihjeitä siitä, miten voimme itse kukin löytää oman kutsumustehtävämme ja onnellisuutemme tässä maailmassa.

Martti Turunen, nykyiseltä nimeltään Marutei Tsurunen, syntyi 30.4.1940 Höntönvaarassa Pohjois-Karjalassa. Hän muutti vanhempiensa mukana Jaakonvaaraan ja aloitti 16- vuotiaana sijaisen tehtävät Pielisjärven seurakunnan nuorisotyöntekijänä. 

Vuonna 1964 diakoniksi valmistuttuaan Tsurusella ja hänen vaimollaan oli koulutus, jonka turvin he jättivät anomuksen Suomen lähetysseuralle lähteäkseen yhdessä lähetystyöhön Afrikkaan. Eräänä päivänä lehteä selaillessaan Tsurunen kiinnitti huomionsa ilmoitukseen, jossa Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys etsi uutta perhettä lähetystyöhön Japaniin. Jumalan johdatukseen uskovana miehenä Tsurunen uskoi lehti-ilmoituksen olevan suora viesti Jumalalta hänelle. Afrikan sijaan Tsurunen perheineen päätyikin lähtemään lähetystyöhön Japaniin.

Kirjassaan Tsurunen kertoo elämästään uudessa kotimaassaan Japanissa, elämäntehtävänsä etsimisestä, politiikkaan lähdöstä, vaalikampanjoinnista sekä urastaan Japanin senaattorina kahdentoista vuoden ajan. Politiikan lisäksi Tsurunen pyrkii parhaansa mukaan selittämään japanilaista kulttuuria suomalaiselle lukijalle. Hän myös avaa yksityiselämänsä esirippua ja kertoo perhe-elämästään hyvin avoimesti.

Olipa mielenkiintoista lukea, kuinka pitkälle suomalaisella sisulla voikaan päästä. En ole aiemmin nähnyt tai kuullut uutisointia Marutei Tusurusesta, joten oletan, että hän on Suomessa suurelle yleisölle tuntematon ihminen. Tsurusen tyyli kertoa politiikasta oli lukijalle kevyttä lukea ja helppoa ymmärtää. Koen politiikan yleensäkin aika raskaaksi aiheeksi, mutta tätä kirjaa lukiessa minulle ei tullut raskasta tunnetta.

Ensilumen leijailua

Tunnelmia talven ensimmäisistä päivistä

Kalenteria käännettiin muutama päivä sitten marraskuun puolelle ja kuin taikaiskusta ensilumi satoi maahan 1.11. Marraskuun ensimmäisenä aamuna herätessäni katsoin ikkunasta ulos suu auki, kun maa oli saanut yön aikana lumisen peitteen päälleen. Pakkastakin oli ja auton ikkunat jäässä. "Tästä se talvi lähtee taas käyntiin", ajattelin vetäessäni verhot ylös.

Tällä hetkellä istun kotona kupillinen kahvia kädessäni ja katselen jälleen ikkunan takana satavaa tiheää, mutta hieman kosteaa lumisadetta. Näinköhän tänä vuonna lumi jää kerralla maahan ja sulaa vasta ensi keväänä? 

Pikkulinnut eivät lumisateesta välitä vaan käyvät tiuhaan tekemässä vierailuja lintulaudalle tarkistaen, onko ruokaa jo tarjolla. Kyllä on. Aloitin ruokinnan heti, kun maa oli valkoinen. Talipalloja ripustan pensaiden suojiin kunhan pakkanen hieman kiristyy.

Lintulaudan alla olevat jäljet paljastavat, että rusakko ja hiiri ovat myös käyneet vierailulla.

Talven saavuttua kaakao- juomakausi on saanut alkunsa lukuhetkien siivittäjänä. Villasukat jalassa ja lämpöisen viltin alla kirjaa lukiessa kupillinen kuumaa kaakaota maistuu kerrassaan herkulliselta. 

Kirjoista puheenollen, seuraavien viikkojen aikana blogin julkaisuissa tulee olemaan vain kirjaesittelyitä. Heinäkuussa kirjastosta lainaamani ja lukemani kirjat ovat harmillisesti joutuneet odottamaan omaa esittelyvuoroaan turhan pitkään. Niiden on viimein aika saada oma hetkensä parrasvaloissa.  

Tätä julkaisua kirjoittaessani kahvikupin pohja alkaa jo häämöttää. Juuri sopivasti, sillä puhelimeeni saapuu kolme ilmoitusta kirjastosta. Tekemieni varausten kerrotaan odottavan kirjastossa lainaajaansa. 

Puen siis talvivaatteet päälle ja lähden kävelemään kohti kirjastoa nyt jo heikentyneen lumisateen ympäröimänä.

Kirja vai äänikirja?

Meitä lukijoita on maailmassa monenlaisia. Yksi lukee mieluummin tarinat kirjasta käsin ja toinen kuuntelee niitä mieluummin äänikirjan muodossa toisen ihmisen lukemana. Mutta onko kirjalla ja äänikirjalla jotain eroa? Mikä näissä kahdessa on hyvää ja mikä huonoa?

Kysymys nousi mieleeni kävelyllä ollessani. Kotiin päästyäni keitin itselleni kupillisen teetä, kaivoin muistikirjan esiin ja istuuduin alas pohtimaan asiaa höyryävän teekupillisen ääreen. Nyt haluaisin jakaa pohdiskeluhetkeni aikana kirjoitetut muistiinpanot kirjan ja äänikirjan välisistä hyvistä ja huonoista puolista. 

Ennen kuin pääset vertailun pariin, haluaisin huomauttaa ettei tämän kirjoituksen tarkoituksena ole aiheuttaa eripuraa kirjojen lukijoiden ja äänikirjojen kuuntelijoiden välille. Jokainen on vapaa valitsemaan itselleen mieluisimman lukutavan. 

Äänikirja

Hyvät puolet

• Äänikirja on helposti saatavilla ja sitä voi kuunnella missä ja milloin vain. Kuuntelu onnistuu helposti autonratissa, töitä tehdessä tai vaikka mustikkametsässä marjoja poimiessa. Kirjan voi laittaa kuulumaan taustalle työnteon oheen.

• Oiva apu heille, joilla on jonkinlainen este kirjojen lukemiselle. Voin kuvitella, että kirja jätetään helposti avaamatta ja lukematta, jos lukeminen ei onnistu helposti vaan sen eteen joutuu tekemään töitä. Kirjasta ei yksinkertaisesti pysty nauttimaan.

• Äänikirjat voivat matalalla kynnyksellä houkutella uusia ihmisiä kirjallisuuden pariin. Äänikirjan ostaakseen tai lainatakseen ei tarvitse poistua kotoa vaan sen kuunteluun riittää pelkkä sovellus omassa puhelimessa.

Huonot puolet

• Äänikirjan lukijan ääni ei välttämättä miellytä kuuntelijaa. Syystä tai toisesta kemia lukijan ja kuuntelijan välillä ei kohtaa ja tämän vuoksi kirja voi jäädä kokonaan kuuntelematta.

• Lukutahti voi olla kuuntelijalle liian nopea tai liian hidas. Liian nopean tahdin takia kirjaan ei pääse uppoutumaan tai liian hitaan tahdin vuoksi kirja alkaa tuntua pitkästyttävälle.

• Kuuntelu vaatii erillisen sovelluksen, tilauksen tai tilin. Ajan mittaan eri palveluihin tarvittavia sovelluksia ja tilejä alkaa kertyä paljon eikä kaikkien tilausten perässä enää pysy. 

• Kirjailijat ja kustantamot eivät välttämättä saa yhtä hyvää korvausta äänikirjasta kuin perinteisestä kirjasta. Muun muassa Yle on uutisoinut äänikirjojen kuuntelun ja kaunokirjailijoille maksettavan tekijänoikeuskorvauksen eroista.

Kirja

Hyvät puolet

• Omaa mielikuvitustaan käyttämällä tarinoiden maailmaan pääsee paremmin sisälle. Lukijan mielikuvitus kehittyy ja pääsee puhkeamaan kukkaan. Lukija oppii hahmottamaan asioita eri näkökulmista lukemisen myötä.

• Lukutahdin voi määrittää itse. Kirjan voi halutessaan ahmaista nopeasti läpi tai siitä voi nautiskella hitaasti lukemalla.

• Lukeminen ei välttämättä tarvitse rahallista panostusta. Kirjoja voi lukea ilmaiseksi lainaamalla niitä kirjastosta. Kirjastokortin saa käyttöön ilman maksua ja niitä voi hankkia useammasta eri kirjastosta. 

• Lukutaito ja luetun ymmärtäminen pääsevät kehittymään. Sanavarasto karttuu uusien sanojen oppimisen myötä.  

• Kirjojen kansikuvat ovat taidetta, joten kirjoja laittaa mielellään esille kirjahyllyyn.

• Kirjasta ei lopu akku kesken eikä se tarvitse nettiyhteyttä toimiakseen. Sitä voi lukea missä ja milloin vain. 

Huonot puolet

• Kirjastosta ei välttämättä löydy juuri sitä kirjaa, jonka haluaisi lukea. Tai se on jo lainassa jollain toisella, jolloin kirjan lainaamista joutuu odottamaan kirjaston varausjonossa. Suosittujen kirjailijoiden uutuusteoksia voi joutua odottamaan varausjonossa jopa useita kuukausia. Lue Ylen uutisista artikkeli, jossa Satu Rämön uutuusdekkari kaatoi kirjaston varausjärjestelmän.

• Jos kirjan haluaa hankkia omaksi, kustannukset saattavat nousta yllättävän suureksi. Kirjakaupoissa asiakas voi halutessaan käyttää hankintoihinsa helposti useamman euron.

• Ajan kuluessa kirjan kunto kärsii. Sen kannet irtoavat liitoksistaan, sivut kuluvat ja käpristyvät hiirenkorville. Se voi myös kastua pilalle ulkona lukiessa ja sadekuuron yllättäessä, tai ottaa osumaa kynttilästä joutuessaan liian lähelle kynttilänvaloa lukuhetken aikana.

Loppusanat

Sain yllättävän paljon asioita kirjoitettua ylös. Äänikirjat ovat nykyään kovassa suosiossa lukijoiden keskuudessa, mutta eivät perinteiset kirjat ole menettäneet paikkaansa enkä usko, että tulevaisuudessa menettäisivätkään. Kyllä niille aina löytyy lukijansa.

Itsestäni puheen ollen, tulen aina valitsemaan perinteisen kirjan äänikirjan sijaan. Pidän siitä tunteesta, kun voin pitää kirjaa kädessäni, käännellä sen sivuja ja kuunnella sivujen rapinaa. Voin lukea kirjaa rauhassa omaan tahtiin ja tekstin viemänä pääsen kunnolla uppoutumaan tarinoiden maailmaan. Kirjat ovat pakopaikka arjen kiireistä.

Kerro kommenteissa, kulutatko kirjoja mieluummin lukemalla vai äänikirjoja kuuntelemalla.

Jamie Ford: Hotelli Panama

Sanana Hotelli Panama herättää positiivisia mielikuvia auringosta ja lämmöstä, mutta tässä kirjassa aurinko ja lämpö ovat kaukana. Nyt ollaan sotavuosien äärellä.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Yhdysvaltoihin Seattlen kaupunkiin, sen kiinalaiskaupunginosaan sekä japanilaisten asuttamaan Nihonmachiin eli japanilaiskaupunginosaan. Näiden kahden korttelin välissä sijaitsee hotelli Panama.

Vanha Henry Lee seurasi lumoutuneena hotelli Panaman ympärillä käyvää kuhinaa. (...) Hotelli seisoi puristuksissa Kiinan ja Japanin ikivanhan konfliktin etuvartioasemien välissä, ja sen asukkaat puhuivat harvoin keskenään, vaikka heidän yhdysvaltalaissyntyiset lapsensa leikkivät yhdessä kuurupiiloa kaduilla. Hotelli oli aina ollut täydellinen maamerkki. Täydellinen tapaamispaikka - jossa Henry oli kerran tavannut elämänsä rakkauden.

On vuosi 1942 ja toinen maailmansota on parhaillaan käynnissä. Japanilaiset ovat pommittaneet Yhdysvaltain laivastotukikohtaa Pearl Harborissa, jonka seurauksena Yhdysvallat liittyy mukaan taisteluun liittoutuneiden puolelle. Pearl Harborin pommituksen jälkeen Kiina julistaa virallisesti sodan Japania vastaan.

Jamie Fordin Hotelli Panama kertoo kuvitteellisen tarinan amerikankiinalaisesta Henrysta, joka ystävystyy toisen maailmansodan aikana japanilaisen Keikon kanssa. Ystävyydestä alkaa kielletty rakkaus, jota kaikki eivät hyväksy. 

Jamie Ford on saanut herätettyä Seattlen sotavuosien 1942 - 1945 tapahtumat hienosti henkiin kirjan sivuille. Oli mukavaa ettei Jamie Ford nostanut toista maailmansotaa kirjan pääaiheeksi vaan kirjoitti sen kulkemaan taustalla kirjan juonen ja tapahtumien mukana. Tarinan keskiössä on Henryn ja Keikon välinen ystävyys, ystävyydestä muodostuva nuori rakkaus sekä ihmisen kohtaaminen ihmisenä.

Puunrunkoa ympäri kirmaten

Kahden oravan kohtaaminen

Kuljen metsänreunaa pitkin, kun huomaan edessäni näkyvässä kuusessa pientä liikettä. Puun oksat heilahtelevat ylös ja alas jonkun hyppiessä oksalta toiselle. Kuusen oksien välistä silmiini osuu ruskean, pörröisen hännän heilahdus.

Orava. 

Huomioni keskittyy oravan väritykseen. Tämä vikkeläjalkainen yksilö ei ole vielä aivan varma talven tulosta ja on sen vuoksi vielä täydessä kesäisessä vaatetuksessaan. Turkki ja pörröinen häntä ovat väriltään täysin ruskeat. 

Orava seisahtuu oksalle ja tuijottaa maahan. Sen silmät ovat havainneet metsästä lähestyvän kulkijan. Seuraan oravan katsetta ja huomaan toisen oravan pomppivan metsän kätköistä kuusen juurelle.

Tämä yksilö näyttää olevan sitä mieltä, että talvi on jo kolkuttelemassa nurkan takana. Se on vaihtanut turkkinsa värin jo kokonaan harmaaksi.

Oravat huomaavat toisensa. 

Viuh! 

Harmaa orava syöksyy sukkelasti puunrunkoa pitkin ylös ruskean oravan luo. Ruskea orava lähtee vinhaa vauhtia kirmaamaan puunrunkoa pitkin alas karkuun, mutta harmaa orava seuraa tiiviisti sen perässä.

Pian osat vaihtuvat ja harmaa orava joutuu ruskean jahtaamaksi. Ne kirmaavat puunrunkoa ympäri ylös ja alas toistensa perässä, pörröiset hännät huiskien.

Seisahdun paikoilleni ja jään katselemaan oravien touhua. 

Jahti loppuu yllättäen, kun oravat huomaavat kaksijalkaisen tarkkailijan. Ne seisahtuvat täysin liikkumattomiksi kuusen oksille ja tuijottavat. Kuulen teräviä naksahduksia ja näen häntien huisketta. Oravat varoittavat muita metsänreunassa kulkevasta ihmisestä.

Päätän olla häiritsemättä oravien puuhia tämän enempää. Hymyillen jatkan matkaani mielessäni hetki sitten näkemäni kahden oravan kohtaaminen.